L22 - Stallhagen Historic Beer 1843

Tilavuus:	37,5cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Viimeisestä luukusta kuoriutuu esiin varsinainen yllätys, replikanttiolut! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Roy Batty-henkinen sci-fi -tuote, vaan historian hämäristä ponnistava "spontaanihiiva käymisellä tuotettu" olut. Mielenkiintoista. Juomaa panee käsin ahvenanmaalainen Stallhagen-panimo, jonka hieman väsyneen oloisilla nettisivuilla kerrotaan juomasta muun muassa seuraavaa: Stallhagen Historic Beer 1843 on autenttinen rekonstruktio maailman vanhimmasta säilyneestä oluesta. Sukeltajat nostivat Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvun alussa uponneesta laivahylystä olutpulloja ja shampanjaa kesällä 2010. Tieteellisten analyysien perusteella Stallhagen on onnistunut avaamaan muinaisen reseptin salat ja valmistuttanut 170 vuotta vanhasta oluesta tuoreen version. Lisäksi sivuilla paljastetaan oluen sisältävän raaka-aineinaan mallasta, vehnää sekä mikro-organismeja, joita ei normaalisti nykyisistä oluista löydy. Noniin. Luukun (Hege ja Jamppa saavat nautittavakseen saman tuotteen) on sponsoroinut merenkävijä Tume. Kiitokset tästä panoksesta hänelle.
Vapaa kuvaus:	Korkki lupsahtaa auki ja nenä työntyy pullon suuaukolle kahmimaan sisäänsä aromeja. Ensimmäinen assosiaatio on etäisesti simaa muistuttava, makea tuoksu. Maistetaan. Tykkään. Juoma on pehmeää, maltillisen aromikasta, kevyen hapokasta ja etäisesti makeaa - ei kovin jännittävän makuista, mutta miellyttävää niellä. Se näyttää ja maistuu sakealta - varmaan ne mikro-organismit - mutta tunnelma on silti raikas. Tämä ei ole mitään rannikoita raiskaavien merirosvojen sahtia, vaan uljaiden amiraalien juomaa. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

L5 - Hoegaarden Wit Blanche

Kuten kuvasta näkee, juojan himot ehtivät nousta niin nopeasti, että niin korkki kuin suurin osa juomastakin olivat jo ehtineet kadota ennenkuin varsinaiseen kuvantamiseen päästiin. Ei se mitään.

Tilavuus:	330ml
Alkoholi:	4,9%
Valmistusmaa:	Belgia
Taustat / historia:	Tuotteella on valmistajansa, Hoegaardenin, kertoman mukaan 500-vuotinen historia. Työtä on tämän juoman eteen paiskittu siis renessanssin ajoista saakka, joten odotukset nousevat väistämättä huikeiksi. Tätä ei mitenkään vähennä se, että valmistajan mukaan juoman lorottelu on kuin laskisi lasiinsa auringon. Aikamoista. Lisäksi annettujen tietojen perusteella oluen maussa vaikuttavat maallisemmat asiat, kuten appelsiinin kuoret, korianteri sekä hilpeiden munkkien Curacaosta mukanansa kuljettamat "yrtit". Lähdetään hörppimään.
Vapaa kuvaus:	On se hyvää. Jo ensipuraisulla huomaa, että tuottetta on väistämättä hiottu satoja vuosia. Maku on pirteä, makea, ja asiasta lukeneena voi aistia ne appelsiinin kuoretkin. Yrteistä en tiedä. Juoma on hauskan poreinen ja raikkaudessaan tuntuisi sopivan hyvin saunakaveriksi tai kesäisille kallioille pussikaljaksi. Kyseessä on selvästi niin sanottu aikuisten jaffa. Aurinkoa en juomassa maista, mutta kyseessä on silti kuvauksen mukainen, aurinkoinen tuote. Tykkään. Tästä on hyvä jatkaa. Antakaa lisää.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

V1 - Fuller's Golden Pride

Tilavuus	0,5 l
Kantevierre / Plato	19,6%
Humalakatkerot / EBU	28
Alkoholi	8,5%
Maa	Englanti
Taustat / historia	Takaetiketissä isolla seisova ”Please enjoy this beer responsibly” komentelevaisuudestaan huolimatta miellyttää tätä maistajaa (jos panimo kertoo asiakkaalle miten heidän olutta tulee nauttia, se kertoo arvostuksesta omaa tekelettä kohtaan).
Vapaa kuvaus	Itseäni ei yleensä ottaen kiinnosta puhtaasti tekniset olutarvioinnit koska niillä on tapana ennakoida tulevaa ja täten laimentaa innostusta omaa ensikorkkaamista kohtaan. Jokainen maistelukerta on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus. Veljeni päätti yllättää minut Fullersin perhepanimon Golden Pridella joka oli hämmentävän osuva valinta koska olen tällä kaudella maistanut jokaikistä Fullersin olutta paitsi tätä. Englantilaisille oluille tyypillinen reilu humalointi pitää kutinsa tässäkin. Aika bitterimäinen meikäläisen makuun mutta arvostan kunnon humalointia (Englantilaiset osaavat selvästi paremmin oluen teon kuin jalkapallon peluun). Pienenä miinuksena pitää mainita vaahdon pikainen häviäminen, jonka säilyminen kertoo teknisestä laadusta mutta koska en sitä maista, niin väliäkö sillä. Toisin kuin yliarvostetuissa tsekkioluissa, englantilaisissa väännöissä humala on kautta linjan pehmeää ja koko suun täydeltä täyttävää aromia. Mallas maistuu suussa sopivan makeana vielä pitkään viimeisen kulauksen jälkeen. Kokonaisuus on plussan puolella lievästä sikunamaisuudesta huolimatta.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI []
Tähdet:	Ankaralla asteikolla ***