L22 - Stallhagen Historic Beer 1843

Tilavuus:	37,5cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Viimeisestä luukusta kuoriutuu esiin varsinainen yllätys, replikanttiolut! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Roy Batty-henkinen sci-fi -tuote, vaan historian hämäristä ponnistava "spontaanihiiva käymisellä tuotettu" olut. Mielenkiintoista. Juomaa panee käsin ahvenanmaalainen Stallhagen-panimo, jonka hieman väsyneen oloisilla nettisivuilla kerrotaan juomasta muun muassa seuraavaa: Stallhagen Historic Beer 1843 on autenttinen rekonstruktio maailman vanhimmasta säilyneestä oluesta. Sukeltajat nostivat Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvun alussa uponneesta laivahylystä olutpulloja ja shampanjaa kesällä 2010. Tieteellisten analyysien perusteella Stallhagen on onnistunut avaamaan muinaisen reseptin salat ja valmistuttanut 170 vuotta vanhasta oluesta tuoreen version. Lisäksi sivuilla paljastetaan oluen sisältävän raaka-aineinaan mallasta, vehnää sekä mikro-organismeja, joita ei normaalisti nykyisistä oluista löydy. Noniin. Luukun (Hege ja Jamppa saavat nautittavakseen saman tuotteen) on sponsoroinut merenkävijä Tume. Kiitokset tästä panoksesta hänelle.
Vapaa kuvaus:	Korkki lupsahtaa auki ja nenä työntyy pullon suuaukolle kahmimaan sisäänsä aromeja. Ensimmäinen assosiaatio on etäisesti simaa muistuttava, makea tuoksu. Maistetaan. Tykkään. Juoma on pehmeää, maltillisen aromikasta, kevyen hapokasta ja etäisesti makeaa - ei kovin jännittävän makuista, mutta miellyttävää niellä. Se näyttää ja maistuu sakealta - varmaan ne mikro-organismit - mutta tunnelma on silti raikas. Tämä ei ole mitään rannikoita raiskaavien merirosvojen sahtia, vaan uljaiden amiraalien juomaa. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

L21 - Iisalmi Pale Ale

Tilavuus:	0,5 L
Alkoholi:	4,7%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Juomaa tuottelee OLVI, tämä kaikkien janoisten sankari, jonka kaikki suomalaiset varmasti tuntevat aivan riittävän hyvin. Sivuillaan laitos myöntää, että kyseessä on sen historian ensimmäinen pintahiivatuote. Kirjainyhdistelmä IPA tuo tietysti mieleen luukusta kahdeksan kirkuneen Aarnin, joka nujersi kitkerällä otteellaan allekirjoittaneen lähes täysin. Pelkään pahoin, että samaa on luvassa tälläkin kertaa.
Vapaa kuvaus:	Tölkki rohkeasti auki ja nielemään! Jälleen kerran kitalakeen iskee tämä inha kitkerän katkera maku, joka muistuttaa etäisesti tunnelmaa, joka syntyy greipin kuoria ja tuoreita havuja pureskellessa. Silti maku ei voimakkuudessaan ole erityisen raikas, vaan lähinnä metallinen. Jälkimaku tuntuu suussa inhottavan pistävänä vielä pitkään kulauksen jälkeen. En arvosta. Otetaas taas se lasku, kiitos!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	**

J20 - Westons Old Rosie Cloudy Cider

Stinde pääsi myös tämän vuoden joulukalenteriin mukaan. Huomattava kontribuutio!

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	7,3 t-%
Valmistusmaa:	Englanti
Taustat / historia:	Etiketti ja Wikipedia tietävät kertoa, että ’Old Rosie’ oli alunperin Westonssien steam roller eli höyryjyrä. Koska tämä masiina oli Westonssien perheelle niin kovin rakas he nimesivät cloudy siiderinsä sen kunniaksi. Outo tarina. Tämä Aveling & Porterin valmistama höyryjyrä ei ole ’Old Rosie’ vaan ’Lady Jane’.
Vapaa kuvaus:	Tätä jumalten juomaa olen muutaman kerran maistellut ravintolassa. Lisäksi tämä juoma on ollut aikaisemminkin arvostelun kohteena. Tiesin siis mitä odottaa. Kun käärin luukun esiin Alcocalin päämajassa ja näin etiketin, niin hymyni nousi korviin. Ah, ihanaa. Hegen ohjeistuksen mukaan sekoitin hiivat juomaan mukaan. Jos olisin avannut luukun itsekseni olisin tehnyt vaarantavat virheen. Juoma huulille. Hyvää. Vähän samea maku ja olemus — niin kun on tarkoituskin — mutta sanalla sanoen hyvää.Tämä kuuluu ehdottomasti premium siidereiden kärkeen. Juoma soljui kurkkuuni nopeaan tahtiin. En jäänyt juomassa kaipaamaan mitään. Tai ehkä hiilihappoa voisi vähän olla. Nyt ei juuri ollut. Myös voimakkaat voltit yllättivät. En ollut kiinnittänyt niihin aikaisemmin huomiota, mutta en tosin tuntenutkaan niitä arvostelun lomassa. Eli siis pelkää plussaa! Voisin myös kuvitella, että jos olisin saanut Lobsterin eilisen luukun käsiini, niin olisin kirjoittanut siitä(kin) hyvät arvostelut. Itse pidän kovasti tämän tyylilajin juomista ja ne ovat lähes järjestään saaneet minulta nelisen tähteä. Hegen sanoin: ”Varsinainen kalenteri oli osaltani tässä ja jäljellä on enää Tumen lahjoittamat luukut. ” Niiden avaaminen jätetään kuitenkin vielä määrittelemättömään ajankohtaan. Tack!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

L19 - Sheppy's Organic Cider

Maistuu ihan virtsalle. - Annika

Tilavuus:	500ml
Alkoholi:	6.0%
Valmistusmaa:	Englanti
Taustat / historia:	Englantilainen Sheppyn suku on puurtanut maanviljelyn ja siiderin valmistuksen parissa yli 200 vuoden ajan. Jälleen olemme siis perinteiden ja pitkään hiottujen taitojen äärellä. Pullon etiketeissä ja tuotetta valmistavan laitoksen sivuilla toistellaankin sanoja kuten traditio, sukupolvet, orgaaninen ja laatu lukemattomia kertoja. Ainakin he siis itse ovat vaikuttuneita valmistamastaan juomasta. Juoma soveltuu myös vegetaristeille. Hyvä. Kuten edellisen luukun yhteydessä tuli todettua, on oma suhtautumiseni siidereihin ongelmallinen. Kaivettuani tämän pullon esiin käärinliinoistaan, tunnelmat vaihtelivat surullisen huvittuneen ja korvia huumaavan pettymyksen välimaastossa. Ei se mitään. Mennään taas.
Vapaa kuvaus:	Jo kuudes korkki napsahtaa irti tämän ensikertalaisen käsissä ja sihijuoma poreilee pian suussani. Ensivaikutelma on jälleen juoman liiallinen kuivuus yhdistettynä näiden orgaanisten siiderien tunkkaisen eltaantuneeseen makuun, joka tuo mieleen lähinnä bioroskiksen. Tässä kohtaa pyysin Annikalta viranomaisapua ja soin hänenkin maistaa tätä tuotetta. "Maistuu ihan virtsalle. Haisee vähän pöntölle", oli vaimoni täysin vilpitön ja provosoimaton arvio. En tiedä, mistä hänen kokemuksensa virtsan mausta on peräisin. Pullon etiketissä juomaa arvioidaan muun muassa herkullisen raikkaaksi (huomaa jyrkkä kontrasti yllä esitettyyn arvioon), jota tämä ei missään nimessä ole. Tämän tyyliset siiderit ovat maultaan nimenomaan kaikenlaisen raikkauden vastakohtia. Mutta jotta arvio ei menisi täysin epäreiluksi tylytykseksi, todetaan että pullo näyttää ihan kivalta ja neste on voimakasta ja sitä on riittävästi. Juoman lähestyessä loppuaan voi päässään tuntea kaikin puolin mukavan pöhinän, joka luo uskoa allekirjoittaneen kahteen jäljellä olevaan luukkuun.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	**

J18 - Laitilan Gini Long Drink

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	6 t-%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Toimikoon seuraava City-lehden artikkeli tämän juoman taustoina: LAITILAN UUTUUSLONKERO ON LIIAN VAHVA RAVINTOLAAN - JÄRKI KÄTEEN Kiitos Suomen käsittämättömän alkoholilain, Laitilan uutta kuuden prosentin vahvuista lonkeroa saisi myydä ravintolassa enintään 8 cl kerrallaan.
Vapaa kuvaus:	Herra Hakkaraisen saatua Masa Marsun nukkumaan oli aika avata luukku. Luukusta kääriytyi Laitilan Gini lonkero. Ensiksi silmille hyppäsivät juoman tilavuusprosentit, joita oli kaikkiaan kuusi. Elämän A ja O. Välissä L ja K. Tämä juoma on siis selvästi Alkosta. Toiseksi aloin miettimään kaupan ”lonkeroita”, jotka ovat pääsääntöisesti aivan kauheita tekeleitä. Onko tämä siis lutaa vai gutaa? Tässä on kuitenkin käytetty giniä (London Dry Gin) ja prosentit ovat suuremmat kuin Hartwallin vastaavassa (5,5%). Lupaavaa siis. Oikea gini, oikea tuoksu. Todella hyvää. Siis oikeasti aivan eri kamaa kuin  kaupan hävityt lonkerot, jotka eivät ole giniä nähneetkään. Maku on pehmeämpi kuin Harwallin ”alkuperäisessä”. Ehkä hieman limonadimainen, mutta en antanut sen häiritä. Todetaan, että Iolandan kommentti oli ”vähemmän makea ja vähemmän limumaimen.” Maistettuani uudestaan saatan osin olla samaa mieltä. Plussana myös, että gini oikeasti maistui. Eihän tätä tietenkään voi tähän mestariteokseen verrata, mutta ehkä ei ole tarkoituskaan. Tämä on kuitenkin lajissaan hieno yksilö. Ostaisin itse ja suosittelen samaa muillekin!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

L17 - Oiva kuiva luomu omenasiideri

Tilavuus:	33cl
Alkoholi:	5,2%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	"Laitilan Oiva kuiva luomu omenasiideri on aitoa omenaa, sillä mehupitoisuus on hämmästyttävät 105 %. Yhden siiderilitran valmistamiseen on käytetty 12 kokonaista ja yksi haukattu punaposkinen omena. Oiva kuiva luomu omenasiiderin huumaava raikkaus tuottaa nautiskelijalleen miellyttävän elämyksen kerta toisensa jälkeen. Kesän ehdoton suosikki, joka varmistaa auringonpaisteen jatkumisen keskiyöhön saakka. Sopii loistavasti seurustelujuomaksi tai ruokapöytään."   T: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas 1995-2015 Mehupitoisuus 105%. Olen hämmentynyt jo ennen kuin olen ehtinyt juomaan tätä päihdyttävää nestettä.
Vapaa kuvaus:	Sokka irti ja juoma kurkkuun! Ensimmäinen assosiaatio on halpa skumppa. Se ei varmaan ole hyvä. Ei ainakaan kunno hyvä. Alkupohdintojen jälkeen mieleen alkaa nousta myös muistikuvia siideristä, tuosta juomasta, jota en muista juoneeni pitkiin aikoihin. Mahdollisesti vuosiin. Itselleni siideri-nimimerkillä kulkevilla tuotteilla on nykyisin se ongelma, että ne tuppaavat tavallisesti olemaan joko liian makeita, tai, kuten tämä tuote, liian kuivia. Lisäksi erikoismaininnan ansaitsevat siiderit, jotka maistuvat lähinnä kompostilta. Suhteeni siidereihin on siis nykyisin varsin ongelmallinen. Tämä kyseinen siideri on siis mielestäni aavistuksen liian kuiva. Siinä on kuitenkin mukavan omenamaisen otteensa lisäksi hyvät hapot, voltit ja kiva keveys, joten kyllä tämän loppuun asti juo ilman suurempaa ahdistusta tai irvistelyä. En kuitenkaan tilaa toista. Lasku, kiitos.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	***

H16 - Brewer´s Special Winter Special

Tilavuus:	330 ml
Alkoholi:	4,7%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Saimaan panimon lokaatio voidaan jäljittää hyvin helposti pulloa pyöräyttämällä Päämaja-kaupunkiin eli Mikkeliin. Tehdas sylkeekin linjastolta Marsalkka-olutta, jota on nykyään saatavilla pienistäkin kaupoista, kiitos Hartwallin kanssa tehdyn jakelusopimuksen. Wiki tiesi jännästi kertoa, että kun YLE:n masinoima "musta marsalkka" gate oli päällä oli oluissa selvä myyntipiikki. Marsalkkaa on arvioitu kalenterissakin kahden asijantuntijan voimalla vuonna 2007. Panimo on pannut myös munkitkin panemaan ja näin on syntynyt maailman ainoa ortodoksiluostariolut. Vahvuus on 7,5% eli jos he ovat yhtään samoilla linjoilla Belgialaisten virkaveljiensä kanssa on kyseessä erikoistilaisuuksiin, kuten uusien alttaripoikien saapumiseen, suunnattu juhlaolut.
Vapaa kuvaus:	Pullo oli niin kovin jouluisen ja spekiaalin oloinen, että intouduin hieman ehostamaan sitä kuvaa varten. Jano on perjantaina kova eikä mennyt kauaa kuin korkki oli kammettu pois sijoiltaan. Ensihenkoset saavat silmät laajenemaan kertaheitosta. Tuoksu on todella villi; päällimmäisenä on lakritsi ja anis. WTF?! Rupesin maanisesti tihrustamaan etikettiä ja sieltä löytyikin varsin mittava lista käytetyistä raaka-ainesta. Häkeltyneenä rupesin imemään juomaa sisuksiini. Maku on hämmentävä kuin Pekka Airaksisen säveltaide, joka sattumalta juuri soi taustalla. Karvautta, lakua, paahteisuutta, hedelmää, mausteita... Suhteellisen skitsofreenisiä fiiliksiä herää, mutta kyllä tämä on hyvää on. Ohessa on pullosta löytynyt lista, jonka avulla voi kuvitella millainen makujen kavalkadi marssitetaan suuhun tämän oluen myötä: Ainekset: Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva Humalat: Columbus, Cascade, Chinook Maltaat: Pilsner, Crystal, Chocolate and black Mausteet: Star anise, bitter orange, cardamom, cinnamon Tätä juodessa heräsi kysymys siitä, että miksi juuri jouluksi tulee kausioluita ja miksi ei ole vaikka mahlalla maustettua juhannuskossua. Nopeastihan se selvisi: jouluun liittyy niin paljon aikaan sidottuja ruokalajeja ja makuja. Tämä jouluoluen makujen kirjo kuvastaa juuri sitä mistä minä joulussa pidän ja arvostan eli yleettömästä ja kohtuuttomasta mässäilystä. Varsinainen kalenteri oli osaltani tässä ja jäljellä on enää Tumen lahjoittamat luukut, jotka ammutaan huomenna yhteislaukauksena kalenterin kerhohuoneella. P.S. Vuonna 2007 Marsalkat olivat vielä perusmallisessa kaljapullossa, mutta nykyään ilmeisesti käytetään samaa pullomallia kuin tässä joulupullossakin. Tosin varmaankin Hartwallin mukaantulon jälkeen tölkkien käyttö on lisääntynyt eksponentiaalisesti.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

Painomoa googlatessa lävähti esiin kuvausauton masentava visio tehtaasta

H15 - Chimay Blue

Chimay vaahtoaa kuin päivävuorolainen

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	9%
Valmistusmaa:	Belgia
Taustat / historia:	Strappistithan ovat siitä jänniä oluita, että syvällä Belgialaisten luostareiden synkissä tyrmissä pannaan kaiken muun ohella näitä maukkaita juomia. Nimi on suojattu Shamppanjan ja Konjakin tapaan, joka varmaankin alkoholiveron ohella osaltaa selittää hintaa. Myynnistä saadut varat luostari käyttääkin surutta instituutionsa pönkittämiseen sekä "sosiaalityöhön"... Netistä löytyneiden detaljien valossa on vaikea kuvitella munkkien tekemien lupauksien pitävän suljettujen ovien takana: "osa luostareista valmistaa munkeille päiväkäyttöön tarkoitettua miedompaa (4–5 %) olutta". Päiväkäyttöön??? En olisi uskonut munkkien harrastavan "päivävuoroja". Ja tarina jatkuu entistä levottomamapana: "Kirkollisiin juhlapyhiin valmistetaan vahvempaa olutta, jota ulkopuoliset eivät tavallisesti pääse nauttimaan." Luulen, että heti kalenterin jälkeen otan lennon Belgiaan ja marssin lähimpään munkkien värväystoimistoon vaatimaan kaapua... Kellareiden pimeydestä Alko on saanut tiedusteltua seuraavaa: "Pullotusvaiheessa olueen lisätään tuoretta hiivaa, joka saa oluen käymään toiseen kertaan pullossaan ja samalla hiilihapottaa sen. Oluita ei suodateta eikä pastöroida."
Vapaa kuvaus:	Kun revin kääreet pois ja silmieni eteen ilmestyi Chimay en voinut todeta kuin ai ai ai. Kauaa ei mennyt kun juoma jo virtasi syvällä kurkussa, ja taas oli pakko todeta ai ai ai. Chimay on jumalten juomaa, ale-sellaista, ja varustettu kunnioitusta herättävällä teholla. Tässä kohtaa on hyvä lainata Pavea: "Sä mut notkumaan saat". Maku on paahteisen makea ja kun antautuu agitaation ja itsesuggestion vietäväksi voi maistaa suklaata ja kahviakin. Näitä pehmeitä elementtejä leikkaa alen tuoma happamuus. Tästä minä pidän ja jokainen uskovakin pitää! Lopuun vielä toinen lainaus Pavelta: "en tästä itseäni millään irti saa".
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	*****

Pavekin sanoo ai ai ai    

J14 - Siperia Imperial Stout

Siperian kyyti...

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	8 t-%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Plevna on Tamperelainen panimoravintola, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1994 alkaen. Nettisivujen mukaan puitteet ovat Finlaysonin rautaportilla varsin muhkeat. Talon oluet pannaan 1400-luvun lopulta peräisin olevan saksalaisen puhtaussäädöksen mukaisesti. Valmistuksessa käytetään vain suomalaista mallasohraa, saksalaista ja tsekkiläistä humalaa, kulloinkin parhaan käymistuloksen antavaa hiivaa ja puhdasta vettä. Ilmeisesti tuotteet ovat vielä täysin lisäaineettomia.
Vapaa kuvaus:	Eilen kirjoittelin puhtaaksi aikaisemmin kirjoittelemiani muistiinpanoja. Mietin, että pitäisikö juoda samalla yksi luukku. Avasin varovasti kääreen. Apua kahdeksan volttinen pahaenteinen stoutti. Takaisin jääkaappiin. Tänään päätin rohkaistua. Kaadoin juoman poikkeuksellisesti tuoppiin. Hieno vaahto. Aika voimakas tuoksu. Tässä on kyllä voltteja. Maaginen ensipuraisu. Hyvää. Varsin erinomaista. Omasta mielestäni voisi toimia hieman paremmin, jos voltteja olisi vähemmän. Nyt asia juodessa hieman häiritsi. Mutta hyvää näinkin. Annettuani tähdet rupesin pälyilemään Plevnan nettisivuja. Kirottua. Erä Vuoden parhaaksi olueksi valittua Siperia Imperial Stoutia saatavana Alkosta 16.11. Alkaen. Varmista myymäläkohtainen saatavuus Alkon nettisivujen kautta. Annoin vielä yhden tähden päälle. Ja itseasiassa juoman hieman lämmettyä maku vain parani ja tasapainottui. Ymmärrän kyllä, jos joku tälle täydet viisi tähteä haluaa antaa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	****

L13 - BOURBON WHISKEY & COLA

Tilavuus:	330ml
Alkoholi:	4.6%
Valmistusmaa:	Yhdistynyt kuningaskunta
Taustat / historia:	Vaikka juoman taustalla olevan Jim Beamin historia vie Yhdysvaltojen Kentuckyn osavaltioon ja siellä 1700-luvun lopulla viinaa polttaneeseen Jacob Beamiin, tämä kyseinen bourbonin ja kolan liitto on tuotettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, tarkemmin Glasgowssa. Itse tölkin tarjoama tietomäärä on surullisen mitään sanomatonta, mutta Jim Beamin sivuilla tietoa löytyy erittäin kattavasti kaikille sitä janoaville. Itse janoan vain tätä juomaa.
Vapaa kuvaus:	Alunperin tölkin nähtyäni mieleni valtasi synkkyys ja taistelumoraalin täydellinen sakkaus, sillä en ole erityisen suuri viskin ystävä. No, ei se mitään. Saatuani suullani ensikosketuksen itse tölkin sisältämään juomaan, olen positiivisesti yllättynyt. Juoma on pehmyttä, kuten piireissä tavataan sanoa, ja molemmat, sekä bourbon että kola, ovat selvästi läsnä. Ei pahaa. Mutta koska en tämänkään juoman myötä muutu erityiseksi viskien ystäväksi, en myöskään mene tästä makukokemuksesta hulluksi, niinkuin piireissä tavataan sanoa. Juoman ehtiessä pidemmälle sen makeus ja toisaalta boubonin voimakas maku alkavat lievästi ällöttämään, eikä tulisi mieleenkään juoda toista samanlaista heti perään. Mutta yksittäin ja sopivalla syötteellä tarjoiltuna tämä on ihan mukavaa vaihtelua esimerkiksi perus ölviin. Kyseessä on siis niin sanottu "ihan kiva juoma".
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	***

H12 - Waldemar

Tilavuus:	37,5 cl
Alkoholi:	15%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	"Monipuolisen juomakulttuurin edistäjä"   "Pernod Ricard on maailman johtava alkoholiyhtiö väkevissä premium-alkoholijuomissa." Nämä ovat ensimmäisiä asioita mitä jo hieman sumentuneet silmäni havaitsevat valmistajan sivuilla. Hilpeä virne hiipii kasvoille ihan itsestään aivan niin kuin Waldemarin perseessäkin seisoo. Alkossa kun näkee näitä pullloja niin sitä miettii, että kenelle nämä juomat ovat oikein suunnattu, mutta ulos Helsinginkadulle astuessa vastaus istuu öristen kuola roiskuen kadulla housut puolitangossa. "Korkeatasoiset alkoholituotteet ovat tomintamme kulmakivi" "Haluamme olla alan arvostetuin toimija. Yritys- ja yhteiskuntavastuu on olennainen osa tätä tavoitetta." Väistämättä sitä rupeaa miettimään myös Alkon skitsofreenista roolia sekä valistajana että jakelijana, mutta ei ehkä mennä siihen tällä foorumilla.
Vapaa kuvaus:	Kun Waltsun rasauttaa auki ja ottaa henkoset niin ihan pääse yllättymään. Odotin katkuisempaa ja pakokaasuisempaa aromia, mutta haju onkin mehukattimaisen makea ja marjainen. Ilmeisen helppoa juotavaa on siis odotettavissa. Virallisestihan Waldemar edustaa johtoportaan viinejä eli väkeviä viinejä, mutta voltteja ei silti ole kuin 15%. AIVAN LIIAN VÄHÄN! Etiketti lupaa "Vadelman ja vermutin vivahteikkaita aromeja", joka on ehkä hieman liikaa sanottu. Sokerikauha on tehtaalla heilunut siihen malliin, että vermutin aromeista ei paljon ole enää jäljellä ja esanssivadelma ei ole vain vivahde vaan kuin öljy itämeren pinnassa, päällimmäisenä ja vaikeasti pois huuhdottavissa. Hieman hassusti vermutin voi huomata parhaiten kevyenä karvautena jälkimaussa ja suuhun jää saman suuntainen krheus. Mutta kaikenkaikkiaan hyvin mehukattimainen on maku niin kuin oli hajukin. Lähes tyhjään mahaan vedettynä väkeväksi viiniksi kesyt tehot näyttävät silti kyntensä ja päässä kolisee. Siitä puoli tähteä.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	*½

J11 - Schremser Naturpark Radler

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	2,1 t-%
Valmistusmaa:	Itävalta
Taustat / historia:	Olutpohjainen juomasekoitus, jossa on 40% lager-olutta ja 60% sitruunavirvoitusjuomaa. Sisältää ohramallasta, sokeria ja fenyylialaniinin (C9H11NO2) lähteen. Fenyylialaniini on valkoista, hajutonta ja heikosti veteen liukenevaa kiteistä ainetta. Fenyylialaniinin CAS-numero on 63-91-2. Sen sivuketjussa on fenyyliryhmä. Fenyylialaniinin kemiallinen nimi on 2-amino-3-fenyylipropaanihappo.
Vapaa kuvaus:	Luonnonpuisto-radler? Mitä se tarkoittaa? Etiketin kuvassa on joku hemmo polkupyöräilemässä. Saako luonnonpuistossa pyöräillä? Pääsääntöisesti kyllä ei saa. Olen aikaisemminkin radleria juonut – en tosin juuri tätä merkki – ja siksi nyt hieman pelottaa. Kimppuun. Pullon suusta tulee miellyttävä tuoksu. Kulaus. Hmm… ihan hyvää. Toinen kulaus. Vieläkin ihan juotavaa. Sitruuna rupeaa vähän tökkimään. En kyllä itse ostaisi, mutta… Juotuani puoleen väliin, olen jo kääntynyt skeptiselle kannalle. En halua juoda tätä loppuun. Taistelen silti. Onnistun. Ei tule tästä isikaljan korvaajaa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	*

J10 - Savuruis

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	6,5 t-%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Stadin panimo on lukuisia palkintoja voittanut mikropanimo, joka on valmistanut viidentoista vuoden toiminta-aikana jo yli 500 erilaista olutta. And this is definitely one of them! Stadin panimon savumaltaisessa portterissa on runsas savuisen tervainen aromi, sekä täyteläinen, rukiisen paahteinen  ja kahvisen suklainen maku.
Vapaa kuvaus:	Savu pomppaa heti silmille. Ja bonusta tulee hienosta etiketistä. Hmm… tosi oudon makuista. Siis mitä? Tämä on varmasti tosi laadukasta, mutta… Ainoa asia minkä saan hehkuviinin vaikutuksen alaisena kirjoitettua paperille on erikoista. Siis tosi tosi erikoista. Annoin Iolandan maistaa, mutta hän tyytyi vain haistamaan, ja sanoi: ”mamma mia, nyt oksennan.” Noh, ihan niin pahaa juoma ei kuitenkaan ollut. Outoa vain. Siis ei pahaa – pelkästään outoa. Tulikohan se jo selväksi!? Bonusta tulee siitä, että nimen lupaamat savu ja ruis todella maistuivat. En kyllä silti anna kovin hyvää arvosanaa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	*½

J9 - Hehkuviini

Tilavuus:	noin 2,5dl
Alkoholi:	22 t-%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Wikipedia tietää, kertoa että.. Hehkuviini eli Jouluhehku on suomalainen väkevä viini, jota käytetään glöginä. Hehkuviinin kehitti 1950-luvulla Alkon tuotantoinsinööri DI Veikko Ollilainen. Se oli kotimainen vastine siihen asti ulkomailta tuoduille lämmitettäville viineille. Juomasta tuli varsin suosittu, mutta jo varhain tehtiin päätös, että hehkuviiniä valmistetaan vain vuoden lopussa lyhyt ajanjakso kerrallaan. Tuote saatiin kauppoihin jouluksi ja poistui taas vuodeksi joulunpyhien päätyttyä. Nykyään Hehkuviiniä saa kuitenkin ympäri vuoden Alkoista. Hehkuviini on eräs vanhimpia kotimaisia edelleen tuotannossa olevia viinituotteita. Hehkuviinin nimi tulee tietysti glühweinistä.
Vapaa kuvaus:	Aika etova, mutta silti hieman jouluinen. Hehkuviinin haju siis – kylmänä. Tämäkin juoma päätyi Lappeenrantaan asti, mutta toin sen sieltä takaisin. Lämmitin juomaa Hegen oppien mukaan aivan tappiin saakka, mutta en antanut kiehua. Auts, miten kuumaa. Ja miten pahaa! Rusina maistui läpi oudolla tavalla. Pitikö tätä blandata johonkin? Juonko nyt tiivistettyä punaviinimehua? Örr.. [irvistys]… Jumalaare. Tästä juomasta on kyllä ollut puhetta, mutta en kyllä odottanut ihan tällaista. Kun juoma viileni, siitä tuli varsin juotavaa. Siis sellaista, että sitä pystyy juomaan. Ehkä siitä yksi tähti. Jk. Luin juoman voltit vasta paria päivää myöhemmin. Ihmekkös, että kolisi päässä varsinkin kuin nautin vielä seuraavan luukuun samalla kertaa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	*

L8 - AARNI

                                                     

"Syvällä metsän siimeksessä aarni vahtii vakavana aarrettaan"

Tilavuus:	330ml
Alkoholi:	6,9%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Noniin. Sitten niin. Pullohan oikein huokuu asennetta ja voimaa. Etiketissä näyttäisi kirkuvan julma aarnikotka, tuo alunperin Lähi-idästä kotoisin oleva, kotkan, leijonan ja toisinaan myös käärmeen ja skorpionin fyysisiä ominaisuuksia yhdistelevä, aarteita vartioiva sekasikiö. Etiketin väritys taas tuo mustuudessaan mieleen lähinnä savun, salmiakin ja hiilen. Teksti kertoo juoman olevan kuitenkin rukiinen ipa; "tuhti, mäntymäisen havuisesti aromihumaloitu ja tiukasti katkeroitu". Tuotteen valmistajan, Panimo Hiiden, melko tyylikkäät, Suomen kansantarustosta ammentavat sivut tarjoavat erilaista tietoa varsin kattavasti. Kyseessä on uusi, vuonna 2013 perustettu jyväskyläläinen käsityöläispanimo, joka omien sanojensa mukaan valmistaa "sellaisia oluita, joita itse haluaisimme juoda". Se on aina kunno hyvä. Kaiken kaikkiaan toiminnan ideana tuntuu olevan nimenomaan omaleimaisten ja Suomen kansantarustoa hyödyntävien juomien paneminen. Ja sitten juodaan.
Vapaa kuvaus:	Tällainen vanhan liiton teeskentelijä innostuu tietysti välittömästi mistä tahansa, missä vain on kuvia aarteita vartioivista taruolennoista. Korkki irti! Ei. Etiketin varoitus "tiukasti katkeroitu" paljastuu välittömästi varsin aiheelliseksi. Aarnin voimakkaan katkera maku on juuri sitä, mitä en osaa oluita niellessä arvostaa. Ja ihan hirveästi muita makuelämyksiä tämä litku ei tarjoakaan. Juomaa siemaillessa katkeraan makuun jossain määrin tottuu, mutta se ei itsessään kanna vielä kovin pitkälle. Suutuntuma on todennäköisesti likipitäen sama, kuin pureskelisi tunnin verran katajan tai muun, mahdollisesti omavalintaisen havupuun havuja. Eli pullon etiketin teksti pitää siis täysin paikkansa ja sitä saa mitä tilaa. Minä en tätä tilaa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [] EI [X ]
Tähdet:	**

H7 - Prykmestar Jouluolut

Artesaaniolut on pakattu käsityöartesaanin kustomoimaan kääreeseen

Tilavuus:	50 cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Heti kättelyyn VASP lupaa panimon www-osoitteena räyhäkkää meininkiä ja etiketin goottifontti tukee teemaa. Varsinaiselta nimeltään lafka on Vakka-Suomen Panimo, jonka KAIKKI tuotteet on suunnitellut panimomestari Jani Vilpas. Mieletön vastuu on Janille napsahtanut. Jostain syystä kaikki panimon tuotteet kantavat nimeä Prykmestar. Enempää ei aiheesta netistä tihkunut kuin, että nimellä kunnioitetaan uusikaupunkilaista panoperinnettä. Ja eipä siinä, saksalaishenkinen nimi Prykmestar sopii paremmin kuin hyvin kun puhutaan panemisesta. Itse panimo on pieni eikä tuota sarjana ns. rantulaagereita vaan keskittyy erilaisiin erikoisoluihin. Sehän passaa!
Vapaa kuvaus:	Ensipuraisulla jouluolut yllättää isosti. Hyvin vähän lihaan sortuneena vietetyt viime vuoden eivät näköjään ole pyyhkineet pois muutaman vuosikymmenen kestänyttä pekonista nautiskelua. Välitön ja ensimmäinen assosioaatio juoman valuessa kielelle onkin ameriikan pekoni! Sviiiiks sviiks! Olin täysin etukäteen tietämätön, että kyseessä on niinkin yllättävä tuote kuin savuolut, joten yllätysmomentti oli melkoinen. Ei kai jouluoluet kovin usein sellaisia ole. Savun eli pekonin ohella maku on hieman makeahko ja paahteinen, mutta valmistajan mainostamaa runsasta humalointia en kyennyt makureseptoreillani havaitsemaan. Kaikenkaikkiaan varsin maukas ja persoonallinen tuttavuus. Tattista vaan ja viisi tähteä!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	*****

H6 - Kupla - maustamaton lonkero

Kupla on päässyt jännittävään seuraan

Tilavuus:	33 cl
Alkoholi:	8%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Samaan tapaan kuin Buxtonin sivuilla, ei Pramian sivuillakaan kerrota paljon paskaakaan lafkan tuottamista nesteistä. Sen sijaan saa sivukaupalla lukea muovin ylivertaisuudesta pakkausmateriaalina sekä huikeista logistisista ratkaisuista. Kun minä vierailen alkoholitehtaan sivuilla tai alkoholiravintolassa minua kiinnostaa ensisijaisesti alkoholi! Siitä pitää kuluttajalle kertoa korkealentoisia ja vahvoja mielikuvia nostattavia tarinoita. Ja perinteet. Niitä pitää korostaa vähintään kolminumeroisilla vuosiluvuilla tuettuna vaikka firma olisi pistetty pystyyn viime keväänä.
Vapaa kuvaus:	Olin käynyt innoissani iltapäivällä hiplaamassa luukkua ja havainnut sen muovipulloksi. Hieman pettyneenä ja täysin pahaa aavistamattomana olin kuvitellut siellä olevan lentokonekokoinen viini tai sitten jokin huumorisiideri. Kääreitä avatessani ja pullon kaulan paljastuessa Huumori oli kaukana kun huomasin, että sisältö on kirkas. Arvasin heti mikä minua odottaa koska tämä oli traumatisoinut itseni jo vuonna 2009. Enitenhän tässä juomassa vituttaa sen nimen täysin valheellinen alaotsikko - maustamaton lonkero. Kupla ei liity millään tavalla lonkeroon. Tehoaineena ei ole gini vaan viljaviina eli oikeampi alaotsikko olisikin viinavesi. No, mutta itse maku. Kuudessa vuodessa mikään ei ole muuttunut, edelleen viina maistuu epämiellyttävällä tavalla läpi. Pitäisi melkein järjestää sokkotesti, jossa toisena osapuolena olisi vanha kunnon kossuvissy. Koska Kupla on kuitenkin tarkoitettu sekoituksien pohjaksi päätin itsekin tehdä kolme erilaista makumatkaa. Ensimmäisenä lennätin itseni sitruunan voimalla jonnekin kauas tropiikkiin. Ei mitään kummallista, mutta sitruunatiiviste peittää Kuplan täysin. Siitä pisteet. Toinen testi oli Marlin glögitiiviste, jonka seurauksena syntyi kauniin verenpunaista juomaa. Olin siirtynyt suoraan Transilvaniaan sumun, linnojen ja drakulan pariin. Hieman hassun makuista juomaa, mutta ei varsinaisesti pahaa. Lopuksi oli aika palata suomeen ja mennä jopa astetta syvemmälle, suoraan juurille. Tyrnimehu kiidätti heiveröisen mieleni shamanistiselle matkalle entisaikojen pakanariitteihin, jossa noitarumpua lyödään luunpalalla savuisessa kodassa. Tyrnimehu on sanoinkuvaamattoman jyrkkää tavaraa ja juoma karkaa kaikkien arvosteluasteikkojen ja adjektiivien ulkopuolelle. Kokeilkaa jos uskallatte!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	*

L5 - Hoegaarden Wit Blanche

Kuten kuvasta näkee, juojan himot ehtivät nousta niin nopeasti, että niin korkki kuin suurin osa juomastakin olivat jo ehtineet kadota ennenkuin varsinaiseen kuvantamiseen päästiin. Ei se mitään.

Tilavuus:	330ml
Alkoholi:	4,9%
Valmistusmaa:	Belgia
Taustat / historia:	Tuotteella on valmistajansa, Hoegaardenin, kertoman mukaan 500-vuotinen historia. Työtä on tämän juoman eteen paiskittu siis renessanssin ajoista saakka, joten odotukset nousevat väistämättä huikeiksi. Tätä ei mitenkään vähennä se, että valmistajan mukaan juoman lorottelu on kuin laskisi lasiinsa auringon. Aikamoista. Lisäksi annettujen tietojen perusteella oluen maussa vaikuttavat maallisemmat asiat, kuten appelsiinin kuoret, korianteri sekä hilpeiden munkkien Curacaosta mukanansa kuljettamat "yrtit". Lähdetään hörppimään.
Vapaa kuvaus:	On se hyvää. Jo ensipuraisulla huomaa, että tuottetta on väistämättä hiottu satoja vuosia. Maku on pirteä, makea, ja asiasta lukeneena voi aistia ne appelsiinin kuoretkin. Yrteistä en tiedä. Juoma on hauskan poreinen ja raikkaudessaan tuntuisi sopivan hyvin saunakaveriksi tai kesäisille kallioille pussikaljaksi. Kyseessä on selvästi niin sanottu aikuisten jaffa. Aurinkoa en juomassa maista, mutta kyseessä on silti kuvauksen mukainen, aurinkoinen tuote. Tykkään. Tästä on hyvä jatkaa. Antakaa lisää.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

H4 - Buxton Spa

Suolakivilamppu tukee SPA-tunnelmaa ja puhdistaa ilmaa

Tilavuus:	330 ml
Alkoholi:	4,1%
Valmistusmaa:	Suuri Britannia
Taustat / historia:	Yleensä panimon kuin panimon sivut ovat kuin suoraan Muhammad Sa’id al-Sahhafin kädestä, joka vastasi erittäin korkealentoisesta ja värikkäästä "tiedottamisesta" milleniumin alun Irakissa. Tiedotusministerin pestiä hoitava Said väitti televisiossa 7. huhtikuuta 2003, ettei Bagdadissa ole amerikkalaisia joukkoja, että amerikkalaiset sotilaat tekevät joukolla itsemurhia Bagdadin porteilla vaikka Bagdad kukistui kaksi päivää myöhemmin. No, tätä korttia, tai edes malitillisempaa versiota Buxton Brewery ei ole käyttänyt hyväkseen. Sivut ovat täysin mitäänsanomattomat eikä lafkasta eikä liioin oluesta kerrota käytännössä mitään tähdellistä. Myöskään googlen kaikkivoipat lonkerot eivät paljastaneet yhtikäsmitään. Tältä pohjalta syntyy vahva bulk-fiilis.
Vapaa kuvaus:	Omasta kakkosestani ja kalenterin nelosesta esiin ilmestyi jälleen ale. Se onkin ollut trendikäs valinta jo joidenkin vuosien ajan. Niin innoissani olin taas luukun avautumisesta, että etiketin pieni präntti meni ohi. Siinä kehotettiin jättämään liejut pohjalle, mutta vanhana Old Rosien fanina en olisi varmaan kehotusta edes noudattanutkaan ja ehdin sekoittaa tuotteen hörppimällä sitä suoraan pullon yläosassa sijaitsevasta aukosta. Ooooh sanon minä. Tätä ei olisi Lobusteri varmaankaan saanut kurkustaan alas, sen verran äpäkän hapanta on Buxton SPA. Hapokkuus on toinen vallitseva ominaisuus enkä usko, että Cola-Olli olisi selviynyt tästäkään pullosta voittajana. Kun yhtälöön tuodaan vielä kolmas muuttuja, joka on herkkä kuohuvuus, alkaa juominen olla jo jonkin verran haastavaa. 330 ml pullo oli juuri sopiva määrä tätä väkevää lientä, jota onneksi leikkaa kevyt trooppinen hedelmäisyys. Buxton SPA on haastavaa kamaa, mutta ihan positiivisessa hengessä. Happamuus kuitenkin jättää sen keskikastiin. P.S. Tämän kuukauden kierto on seuraava: Jamppa -> Lobusteri -> Hege -> Jamppa jne.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	***

J3 - Kinn Kveldsbris

Tilavuus	33 cl
Alkoholi	5,5 %
Maa	Norja
Taustat / historia	Virkistävä belgialainen pale ale Norjan länsirannikolta! Like all ales from Kinn, Kveldsbris is fermented in open shallow tanks for a unique fermentation character. The hopping is done with a blend of American Amarillo, English East Kent Goldings and Czech saaz; the best hops of each country. Kveldsbris mean evening breeze in Norwegian.
Vapaa kuvaus	Omalta osaltani kalenteri lähtee käyntiin kauniissa Lappeenrannan kaupungissa, jossa olen tällä hetkellä työmatkalla. Laukkuun pakkasin leipää ja piimää vaan, sekä tietysti pari ensimmäistä luukkua. Kaivan esiin hotellin minibaaariin jemmaamani pullon. Ah. Miellyttävä hunajainen tuoksu. Arvostelu kykyäni hieman haittaa alla oleva lasi punaviiniä, mutta kimppuun… varsin miellyttävää ja hapokasta! Juoma uppoaa kuin kuiville ikenille. Todella hyvää! Hunajainen ja citrusmainen maku. Ja edelleen tuo voimakas happo. Jumalten juomaa! Avajaiseksi voimakkaat neljä ja puoli tähteä. Juoman hieman lämmetessä maut vaan korostuvat.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [x] EI []
Tähdet:	****½

L2 - Kapuziner Winter-Weißbier

Tilavuus:	0,5l
Alkoholi:	5,4%
Valmistusmaa:	Saksa
Taustat / historia:	KAPUZINER winter wheat beer (Winter-Weißbier) ... the tasty wheat beer speciality is exclusively offered in the cold winter months. Amber-coloured, sparkling, mouth-coating and with a perfect round, highly-fermented character. Tämän teille kertoo juomaa valmistava taho, Kulmbacher Brauerei. Tuotteesta on lyhyen googlettelun perusteella vaikea löytää tätä jännittävämpää taustatietoa, eivätkä pullon etiketitkään juuri tätä tietomäärää lisää. Toisaalta tämä lisää jännitystä ja mysteerin tuntua.  Allekirjoittanut on ensikomennuksellaan kalenterin parissa, joten kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.
Vapaa kuvaus:	Vaikka juoman valmistajan edellyttämät "kylmän talvikuukauden" kriteetit eivät ulkona täysin täyty, pullo sihahtaa auki mukavan äänekkäästi ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Pullo kuljetetaan nopeasti huulille ja aina niin tärkeä ensivaikutelma on valmis; tämä on, kuule, upeaa tavaraa.  Tuote kuuluu aivan selvästi niin kutsuttujen johtoportaan oluiden piiriin. Se on varmasti tarkoitettu nautittavaksi hiljakseen joko sellaisenaan tai esimerkiksi jouluruoan yhteydessä - ei nieltäväksi hirveässä jurrissa taksijonossa matkalla uuteen baariin. Olut on maultaan makea, pehmeä, aromikas ja arvokas. Kaikenlainen kitkeryys ja katkeruus, joita allekirjoittanut ei kykene arvostamaan lainkaan, loistavat poissaolollaan. Voimakkaan flunssan vuoksi en kykene haistelemaan juomaa. Tuotetta on helppo juoda ja se tuntuu hyvältä - ei vähiten verraten korkean alkoholipitoisuuden vuoksi. Juoman voimakkaan maun vuoksi sitä ei kuitenkaan todennäköisesti halua/kykene juomaan useampaa pullollista peräjälkeen. Toisaalta, vähempikin riittää. Kaikin puolin siis herrojen juoma ja pelkona onkin, että kalenterikauden voittaja on löytynyt jo allekirjoittaneen ensimmäisestä luukusta.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	*****

H1 - Amerikan serkku

Minulla on ilo ja kunnia korkata kymmenvuotiskalenterin ensimmäinen luukku! Merkkivuoden lisäksi historiaa tehdään myös toisella saralla: kalenterin rajusta perusluonteesta johtuen koskaan ei aiemmin ole kalenteria saatu hoidettua kahtena peräkkäisenä vuotena putkeen. Asiassa on selvästi auttanut nk. kevennetty palvelus eli sen sijaan, että jokaisella olisi 24 pulloa, tulee pullojen yhteismääräksi 24. Tässä tapauksessa kahdeksan pulloa per feissi. Nytkin kalenteriin piti värvätä uusi kirjoittaja, jotta vakionaamojen maksat ei rasvoitu liikaa.

Tilavuus:	50 cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Luukun käärimiseen ei ollut käytetty rahvaanomaista sanomalehtipaperia vaan mitä hienointa aikakausilehtipaperia, jota oli vielä koristeltu uniikeilla piirroksilla. Pienen kääreen närsimisen jälkeen pullo oli edessäni. Etiketti oli painettu suoraan lasiin ja heti kävi selväksi että kyseessä on kotimainen, mutta jenkkityylisesti humaloitu olut. Panimon nimeä yritin epätoivonvimmalla tavata, mutta huonolla menestyksellä. Kun lopulta lunttasin takaa selkokielisen käännöksen, muuttui epätoivo sekunnin murto-osassa puhtaaksi hurmioksi. Rekolan panimo! Nuoruusvuoteni Korsossa viettäneenä luulin saaneeni eteeni mitä enemmissä määrin lähioluen. Saatoin jo maistaa Hanalan joen huulillani. Tätä hurmiota ei tosin kestänyt kuin 1-2 sekuntia kun murskaava pettymys valtaa mielen kun huomasin, että kyseessä on nk. vähäisempi rekola, joka löytyy Fiskarsista. Harvoin sitä ihminen käy muutamassa sekunnissa näin rajua tunteiden kirjoa läpi. Vähäisempien rekoloiden taustoja en rupea sen enempää selvittelemään...
Vapaa kuvaus:	Marginaalipaskan majatalon eli musiikin lahjan soidessa taustalla ehdin hetken silmäillä pulloa kuvaamisen yhteydessä ja pohdiskelin siinä, että mahtaako etelävaltioille uskolliseen tyyliin serkumpi olla herkumpi. Kuten nimestä voi jo arvata hallitsee tämän juoman sielunmaisemaa HKL:n bussikuskimainen karaktääri eli happamuus, ei onneksi kuitenkaan liiallinen vaan Kreivi Splattensteinin sanoin: "juuri sopivaa". Ennakko-odotuksena oli hieman makeampi tuote ja uskon sokerin pihtauksen seurauksena suutuntuman saaneen tiettyä keveyttä, ehkä jopa saippuavaahtomaisuutta. Ensimmäisestä luukusta paljastui varsin kelpo-olut, tästä on hyvä lähteä rakentamaan jatkoa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

Nuuttipukki

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	8,5 %
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	OLVI Tuplapukki on Suomen myydyin vahva (>5,3%) olut. Nuutinpäivä on ollut nykyisellä paikallaan eli 13. tammikuuta vuodesta 1708 lähtien. Vanhojen lakien mukaan nuutinpäivä päättää 20 päivän ajan kestäneen joulurauhan. Nuutinpäivänä myös joulukuusi viedään ulos ja joulukoristeet kerätään pois. Alun perin nuutipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.
Vapaa kuvaus:	Joulun sekä joulukalenterin aika on nyt siis ohi. Superyllätyssektorina sopivasti Tuplapukki. Ennakkoluulot olivat niin (negatiivisen) vahvat, että aivan pelkäsin ensipuraisua. Maku on kuitenkin makeahko ja yllättävän pehmeä. Jos maistaisin sokkona, niin en ikinä arvioisi tämän olevan näin vahvaa. Jälkimakukin on aika kohtuullinen. Ehkä kokonaisuutena liian makea? En joisi itse päihtymistarkoituksessa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	**