H21-22 - Paulaner Hefe-Weißbier

Tilavuus:	0,5 l
Alkoholi:	5,5%
Valmistusmaa:	Saksa
Taustat / historia:	1634. Varsin messevän vuosiluku on saatu Munchenin kaupunginvaltuustolle osoitetusta kirjeestä, jossa yksityiset panomiehet harmittelevat kuinka munkkien nopeatahtisen nussinnan vuoksi he vievät markkinoita normaaleilta khuolevaisilta. Varsin perinteiset perinteet siis. Ai niin, Paulaner on muuten Saksan ykkösmerkki (lähde www.paulaner.com)
Vapaa kuvaus:	Lasiin loiskahtaessa vaahtoa nousee kiitettävästi, jopa niin paljon, että janoinen juoja ei pääse heti kunnolla hörppäämään. Hefe on ilmeisesti jäänyt joulukiireissä panimomestarilta suodattamatta, mutta tällainen "pilvinen" karaktääri sopii talvella nautittavaan vehnäööliin aivan mainiosti. Se tekee mausta täyteläisemmän ja värikään ei ole niin sellainen... keltainen. Tarkka juoja voi havaita vivahteita mangosta ja ananaksesta. Itse en tosin ole niin tarkka juoja. Ehkä se perinteinen aavistus Mongozoa eli banaania. Hefe on yksinkertaisesti mahtava olut, varmaankin aika pitkälti suodattamattomuuden ansiosta, joka tuo hyvää tvistiä kehiin. Siitähän me tykättiin kyllä. Tehoja on sen verran, että Suomessa on pakko mennä Alkoon saadakseen tätä jumalten juomaa. Ehkä jonain päivänä asiat ovat vielä paremmin. Nautin tätä perinteisen joulunajanelokuvan aikana, joka on tässä tapauksessa Vain kuolleen ruumiini yli (eng. Die Hard). Se on saavuttanut niin suurta suosiota tämän blogin taustajoukoissa, että voidaan oikeastaan sanoa, että John McTiernanin teos on Alcocalin virallinen joulupätkä. Heittäkää siis Tiernapojat roskiin ja ottakaa McTiernanin teos sydämmeenne.
Ostaisin itse:	Kyllä [X] Ei [ ]
Tähdet:	*****

H11-12 Stadin Panimo Belle Saison D´hiver

Tilavuus:	33 cl
Alkoholi:	6,5%
Valmistusmaa:	Suvilahti, Suomi
Taustat / historia:	Panimon sivuilta ei mitään tietoa tästä juomasta volttien yms. lisäksi saa, joten en lähde keksimään niitä itsekään.
Vapaa kuvaus:	Kakkosluukusta esiin putkahti ensi kertaa juoma, jonka pintapuolisella tarkastuksella en pässyt selvyyteen sisällöstä. Etukannessa seisova printti saati kuvitus ei antanut juurikaan viitteitä päihteen luonteesta. Sanan "saison" ensimmäinen mielleyhtymä vie ranskalaisten siiderien maailmaan ja patongin katkuista alkuperää tukee myös tekstin yleinen asu. Olisiko tässä Stadin Panimon panema ranskalaistyylinen maakellarilta haiskahtava siideri? Katseen kääntäminen takakanteen vesittää teorian sillä tuote sisältää ohraa. Se onkin ainoa vihje päihteen luonteesta, jonka takakannesta saa. Muuten papyrus on täytetty panimosta kertovalla tarinalla. Prosessin parhaaseen osaan eli sisätutkimukseen siirtyminen tapahtuu siis lähestulkoon täysin sokaistuneessa tilassa, mutta turvallisesti ilman vaaraa sairaalareissusta. Silmämääräinen liemen tarkastelu pakottaa lainaamaan Jampan Peroni-luukkua: "niukka vaahto ja kusenkeltainen väri", mutta lisäksi huomattavan samea väri. Kielen maku- ja tuntotapit lähettävät aivoihin seuraavia havaintoja: pirtsakka hiilihappo, kevyt ja raikas yleisolemus sekä hieman happamuutta ja enemmän luonnetta kuin rantulagerissa. Tätä voisin sanoa myös kuivaksi, jota Stallhagenin edellinen luukku ei lupauksista huolimatta ollut. Kuusi volttia varmaankin leikkaa juomaa kuivempaan suuntaan. Saisonin syöttäminen Altavistaan paljastaa termin tarkoittavan pintahiivaolutta ja siitä minä näköjään pidän! P.S. Sillivoileivän kanssa en näin kevyttä juomaa suosittele
Ostaisin itse:	Kyllä [X] Ei [ ]
Tähdet:	****

H9-10 - Stallhagen Brewdolf the Reinbeer

Tilavuus:	33 cl
Alkoholi:	6%
Valmistusmaa:	Ahvenanmaa
Taustat / historia:	Ahvenanmaalainen Stallhagen onkin jo kovin tuttu blogin runsaalle lukijakunnalle ja nyt onkin ajankohtaisuutisien aika. Panimolla oli meneillään osakeanti vuoden loppuun, mutta kaikki osakkeet ovatkin jo menneet kaupaksi ja anti sitä myöten sulkeutunut. He kertovat homman olevan kovassa nousussa ja sitä tietoa tukee tämänkin blogin statistiikka jossa Stallhagenin käyrät ovat nousussa 45 asteen kulmassa. Mainosmiehet eivät ole tällä kertaa pistäneet parasta vuosilukuja keksiessään vaan aika ja energia on kulunut scrabblea pelatessa ja sen myötä tämän oluen nimikin on hioutunut näppärän hassuksi.
Vapaa kuvaus:	Buenas dias! Samaan tapaan kuin Y-miehen kulttimainetta nauttivassa "pizataxin pizza" -videossa kohtaavat maailman parhaat valtiot ameriikka ja suomi, kohtaavat tässä kalenterin luukussa maailman parhaat saaristot eli ahvenanmaan ja afrikan saaristot. Hi five! Kuten kuvista voi varsin helposti havaita, syöksyy tämä luukku vastaanottimiin suoraan Gran Canarian lämmöstä, jota myös juomisen erikoismies Irwin käytti tukikohtanaan. Takakannessa todetaan jotain sen tapaista, että kyseessä olisi mitä kovimman luokan janojuoma. Väite on varsin helppo koeponnistaa koska jano on yltynyt auringon paahteessa jo 13 päivää. Heti ensikulauksella on selvää, että tämä pullo kourassa ei syöksytä Kari Grandina pelastamaan janoisia pinteestä. Kyseessä on jonkin sorttinen ale eikä se ole mitenkään kuiva vaikka sitä yllättäen sellaiseksi takakannessa mainostetaan. Voltteja on kunnioitettavat yksi... kaksi... kuusi... jotain sellaista ja aleille tyypillinen katkeruus on myös läsnä, mutta ei liikaa. Näillä spekseillä ei tosiaan janojuomasta voi puhua, mutta ei anneta sen häiritä nautintoa. Juoman väri on kauniin kullanruskea jota jargonia jauhavat elitistit kutsunevat amberiksi. Sanotaan siis että kyseessä on amber ale. Maku on limakalvoja hellivän pehmeä, ei makea, josta varmaan tulee mainita "kuiva" sekä sopivan tumma. Varsin mukavaa lientä, jossa ei rapeat voltitkaan tunnu. Jään innolla odottamaan mitä seuraava luukku tuo jo kuivuneille ikenille tullessaan.
Algomas?	SI [X] NO [ ]
Tähdet:	*****

H23 - Stallhagen Historic Beer 1843

Tilavuus:	375 ml
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Ahvenanmaa
Taustat / historia:	Syvyyksistä nousi ns. hämyolut, jonka Lobusteri tuossa 22.12.2015 ehtikin jo taustoittaa. Nyt on taas eeppistä taustatarinaa ja mainospuheet kohdillaan ja siitä minä nautin!
Vapaa kuvaus:	Nesteen silmämääräinen tarkastelu paljasti sen hieman sameaksi tai vaihtoehtoisesti olin itse vain hieman kalvosilmäinen nautintahetkellä, josta onkin vierähtänyt jo parisen kuukautta. Juomaa ei meinannut uskaltaa päästää myllertämään omaan kehoonsa sen sisältämien muinaisten nano-kojeiden eli mikro-organismien johdosta. Ties vaikka noinkin muinainen liemi löisi mahan kuralle pysyvästi. No, ei auttanut kuin rohkaista mielensä ja ottaa suoraan isoa kaatoa. Hörps! Ensipuraisu vetää vahvasti serpentiinin ja lumisateen maailmaan. Kyseessä on siis simamainen olemus sekä verrattain kesyn oloinen, jopa hieman vetinen maku. Juoma tuo mukanaan kuitenkin myös selkeän kirpakat hapot kun taas jälkimaussa on aistittavissa hentoa hedelmäisyyttä. Kun aataminomena nousee hakemaan herkkuja yläkerrasta ovat vaatimattomat humalat tässä juomassa tapissa. Tarkkana siinä kohdassa sitten! Historic Beer 1843 ei ole todellakaan minkään mausteisen nagamorich-mätön kyytipoika vaan herkkää lientä, jota pitää maistella kaikki aistit äärimilleen viritettynä, että siitä saa mitään irti. Ns. "kovempaa kamaa" etsivien kannattaa suunnata purjeet kohti Sorkkaa tai muita hyviä apajia. Pullon pohjan lähestyessä olen havaitsevinani maun kehittyvän vivahteikkaampaan ja maukkaampaan suuntaan, jonka mainospuheista suggeroituna laitan oitis mikro-orkkujen piikkiin. Happea saadessaan ne varmasti aktivoituvat ja ryhtyvät salamyhkäiseen työhönsä. Ottaen huomioon että kyseessä on nk. hämyolut yllättää tämä historiikki iloisesti. Kiitos siitä Tumelle!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	***½

Video lisätty 8.7.2016:

H16 - Brewer´s Special Winter Special

Tilavuus:	330 ml
Alkoholi:	4,7%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Saimaan panimon lokaatio voidaan jäljittää hyvin helposti pulloa pyöräyttämällä Päämaja-kaupunkiin eli Mikkeliin. Tehdas sylkeekin linjastolta Marsalkka-olutta, jota on nykyään saatavilla pienistäkin kaupoista, kiitos Hartwallin kanssa tehdyn jakelusopimuksen. Wiki tiesi jännästi kertoa, että kun YLE:n masinoima "musta marsalkka" gate oli päällä oli oluissa selvä myyntipiikki. Marsalkkaa on arvioitu kalenterissakin kahden asijantuntijan voimalla vuonna 2007. Panimo on pannut myös munkitkin panemaan ja näin on syntynyt maailman ainoa ortodoksiluostariolut. Vahvuus on 7,5% eli jos he ovat yhtään samoilla linjoilla Belgialaisten virkaveljiensä kanssa on kyseessä erikoistilaisuuksiin, kuten uusien alttaripoikien saapumiseen, suunnattu juhlaolut.
Vapaa kuvaus:	Pullo oli niin kovin jouluisen ja spekiaalin oloinen, että intouduin hieman ehostamaan sitä kuvaa varten. Jano on perjantaina kova eikä mennyt kauaa kuin korkki oli kammettu pois sijoiltaan. Ensihenkoset saavat silmät laajenemaan kertaheitosta. Tuoksu on todella villi; päällimmäisenä on lakritsi ja anis. WTF?! Rupesin maanisesti tihrustamaan etikettiä ja sieltä löytyikin varsin mittava lista käytetyistä raaka-ainesta. Häkeltyneenä rupesin imemään juomaa sisuksiini. Maku on hämmentävä kuin Pekka Airaksisen säveltaide, joka sattumalta juuri soi taustalla. Karvautta, lakua, paahteisuutta, hedelmää, mausteita... Suhteellisen skitsofreenisiä fiiliksiä herää, mutta kyllä tämä on hyvää on. Ohessa on pullosta löytynyt lista, jonka avulla voi kuvitella millainen makujen kavalkadi marssitetaan suuhun tämän oluen myötä: Ainekset: Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva Humalat: Columbus, Cascade, Chinook Maltaat: Pilsner, Crystal, Chocolate and black Mausteet: Star anise, bitter orange, cardamom, cinnamon Tätä juodessa heräsi kysymys siitä, että miksi juuri jouluksi tulee kausioluita ja miksi ei ole vaikka mahlalla maustettua juhannuskossua. Nopeastihan se selvisi: jouluun liittyy niin paljon aikaan sidottuja ruokalajeja ja makuja. Tämä jouluoluen makujen kirjo kuvastaa juuri sitä mistä minä joulussa pidän ja arvostan eli yleettömästä ja kohtuuttomasta mässäilystä. Varsinainen kalenteri oli osaltani tässä ja jäljellä on enää Tumen lahjoittamat luukut, jotka ammutaan huomenna yhteislaukauksena kalenterin kerhohuoneella. P.S. Vuonna 2007 Marsalkat olivat vielä perusmallisessa kaljapullossa, mutta nykyään ilmeisesti käytetään samaa pullomallia kuin tässä joulupullossakin. Tosin varmaankin Hartwallin mukaantulon jälkeen tölkkien käyttö on lisääntynyt eksponentiaalisesti.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

Painomoa googlatessa lävähti esiin kuvausauton masentava visio tehtaasta

H15 - Chimay Blue

Chimay vaahtoaa kuin päivävuorolainen

Tilavuus:	0,33 l
Alkoholi:	9%
Valmistusmaa:	Belgia
Taustat / historia:	Strappistithan ovat siitä jänniä oluita, että syvällä Belgialaisten luostareiden synkissä tyrmissä pannaan kaiken muun ohella näitä maukkaita juomia. Nimi on suojattu Shamppanjan ja Konjakin tapaan, joka varmaankin alkoholiveron ohella osaltaa selittää hintaa. Myynnistä saadut varat luostari käyttääkin surutta instituutionsa pönkittämiseen sekä "sosiaalityöhön"... Netistä löytyneiden detaljien valossa on vaikea kuvitella munkkien tekemien lupauksien pitävän suljettujen ovien takana: "osa luostareista valmistaa munkeille päiväkäyttöön tarkoitettua miedompaa (4–5 %) olutta". Päiväkäyttöön??? En olisi uskonut munkkien harrastavan "päivävuoroja". Ja tarina jatkuu entistä levottomamapana: "Kirkollisiin juhlapyhiin valmistetaan vahvempaa olutta, jota ulkopuoliset eivät tavallisesti pääse nauttimaan." Luulen, että heti kalenterin jälkeen otan lennon Belgiaan ja marssin lähimpään munkkien värväystoimistoon vaatimaan kaapua... Kellareiden pimeydestä Alko on saanut tiedusteltua seuraavaa: "Pullotusvaiheessa olueen lisätään tuoretta hiivaa, joka saa oluen käymään toiseen kertaan pullossaan ja samalla hiilihapottaa sen. Oluita ei suodateta eikä pastöroida."
Vapaa kuvaus:	Kun revin kääreet pois ja silmieni eteen ilmestyi Chimay en voinut todeta kuin ai ai ai. Kauaa ei mennyt kun juoma jo virtasi syvällä kurkussa, ja taas oli pakko todeta ai ai ai. Chimay on jumalten juomaa, ale-sellaista, ja varustettu kunnioitusta herättävällä teholla. Tässä kohtaa on hyvä lainata Pavea: "Sä mut notkumaan saat". Maku on paahteisen makea ja kun antautuu agitaation ja itsesuggestion vietäväksi voi maistaa suklaata ja kahviakin. Näitä pehmeitä elementtejä leikkaa alen tuoma happamuus. Tästä minä pidän ja jokainen uskovakin pitää! Lopuun vielä toinen lainaus Pavelta: "en tästä itseäni millään irti saa".
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	*****

Pavekin sanoo ai ai ai    

H12 - Waldemar

Tilavuus:	37,5 cl
Alkoholi:	15%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	"Monipuolisen juomakulttuurin edistäjä"   "Pernod Ricard on maailman johtava alkoholiyhtiö väkevissä premium-alkoholijuomissa." Nämä ovat ensimmäisiä asioita mitä jo hieman sumentuneet silmäni havaitsevat valmistajan sivuilla. Hilpeä virne hiipii kasvoille ihan itsestään aivan niin kuin Waldemarin perseessäkin seisoo. Alkossa kun näkee näitä pullloja niin sitä miettii, että kenelle nämä juomat ovat oikein suunnattu, mutta ulos Helsinginkadulle astuessa vastaus istuu öristen kuola roiskuen kadulla housut puolitangossa. "Korkeatasoiset alkoholituotteet ovat tomintamme kulmakivi" "Haluamme olla alan arvostetuin toimija. Yritys- ja yhteiskuntavastuu on olennainen osa tätä tavoitetta." Väistämättä sitä rupeaa miettimään myös Alkon skitsofreenista roolia sekä valistajana että jakelijana, mutta ei ehkä mennä siihen tällä foorumilla.
Vapaa kuvaus:	Kun Waltsun rasauttaa auki ja ottaa henkoset niin ihan pääse yllättymään. Odotin katkuisempaa ja pakokaasuisempaa aromia, mutta haju onkin mehukattimaisen makea ja marjainen. Ilmeisen helppoa juotavaa on siis odotettavissa. Virallisestihan Waldemar edustaa johtoportaan viinejä eli väkeviä viinejä, mutta voltteja ei silti ole kuin 15%. AIVAN LIIAN VÄHÄN! Etiketti lupaa "Vadelman ja vermutin vivahteikkaita aromeja", joka on ehkä hieman liikaa sanottu. Sokerikauha on tehtaalla heilunut siihen malliin, että vermutin aromeista ei paljon ole enää jäljellä ja esanssivadelma ei ole vain vivahde vaan kuin öljy itämeren pinnassa, päällimmäisenä ja vaikeasti pois huuhdottavissa. Hieman hassusti vermutin voi huomata parhaiten kevyenä karvautena jälkimaussa ja suuhun jää saman suuntainen krheus. Mutta kaikenkaikkiaan hyvin mehukattimainen on maku niin kuin oli hajukin. Lähes tyhjään mahaan vedettynä väkeväksi viiniksi kesyt tehot näyttävät silti kyntensä ja päässä kolisee. Siitä puoli tähteä.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	*½

H7 - Prykmestar Jouluolut

Artesaaniolut on pakattu käsityöartesaanin kustomoimaan kääreeseen

Tilavuus:	50 cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Heti kättelyyn VASP lupaa panimon www-osoitteena räyhäkkää meininkiä ja etiketin goottifontti tukee teemaa. Varsinaiselta nimeltään lafka on Vakka-Suomen Panimo, jonka KAIKKI tuotteet on suunnitellut panimomestari Jani Vilpas. Mieletön vastuu on Janille napsahtanut. Jostain syystä kaikki panimon tuotteet kantavat nimeä Prykmestar. Enempää ei aiheesta netistä tihkunut kuin, että nimellä kunnioitetaan uusikaupunkilaista panoperinnettä. Ja eipä siinä, saksalaishenkinen nimi Prykmestar sopii paremmin kuin hyvin kun puhutaan panemisesta. Itse panimo on pieni eikä tuota sarjana ns. rantulaagereita vaan keskittyy erilaisiin erikoisoluihin. Sehän passaa!
Vapaa kuvaus:	Ensipuraisulla jouluolut yllättää isosti. Hyvin vähän lihaan sortuneena vietetyt viime vuoden eivät näköjään ole pyyhkineet pois muutaman vuosikymmenen kestänyttä pekonista nautiskelua. Välitön ja ensimmäinen assosioaatio juoman valuessa kielelle onkin ameriikan pekoni! Sviiiiks sviiks! Olin täysin etukäteen tietämätön, että kyseessä on niinkin yllättävä tuote kuin savuolut, joten yllätysmomentti oli melkoinen. Ei kai jouluoluet kovin usein sellaisia ole. Savun eli pekonin ohella maku on hieman makeahko ja paahteinen, mutta valmistajan mainostamaa runsasta humalointia en kyennyt makureseptoreillani havaitsemaan. Kaikenkaikkiaan varsin maukas ja persoonallinen tuttavuus. Tattista vaan ja viisi tähteä!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	*****

H6 - Kupla - maustamaton lonkero

Kupla on päässyt jännittävään seuraan

Tilavuus:	33 cl
Alkoholi:	8%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Samaan tapaan kuin Buxtonin sivuilla, ei Pramian sivuillakaan kerrota paljon paskaakaan lafkan tuottamista nesteistä. Sen sijaan saa sivukaupalla lukea muovin ylivertaisuudesta pakkausmateriaalina sekä huikeista logistisista ratkaisuista. Kun minä vierailen alkoholitehtaan sivuilla tai alkoholiravintolassa minua kiinnostaa ensisijaisesti alkoholi! Siitä pitää kuluttajalle kertoa korkealentoisia ja vahvoja mielikuvia nostattavia tarinoita. Ja perinteet. Niitä pitää korostaa vähintään kolminumeroisilla vuosiluvuilla tuettuna vaikka firma olisi pistetty pystyyn viime keväänä.
Vapaa kuvaus:	Olin käynyt innoissani iltapäivällä hiplaamassa luukkua ja havainnut sen muovipulloksi. Hieman pettyneenä ja täysin pahaa aavistamattomana olin kuvitellut siellä olevan lentokonekokoinen viini tai sitten jokin huumorisiideri. Kääreitä avatessani ja pullon kaulan paljastuessa Huumori oli kaukana kun huomasin, että sisältö on kirkas. Arvasin heti mikä minua odottaa koska tämä oli traumatisoinut itseni jo vuonna 2009. Enitenhän tässä juomassa vituttaa sen nimen täysin valheellinen alaotsikko - maustamaton lonkero. Kupla ei liity millään tavalla lonkeroon. Tehoaineena ei ole gini vaan viljaviina eli oikeampi alaotsikko olisikin viinavesi. No, mutta itse maku. Kuudessa vuodessa mikään ei ole muuttunut, edelleen viina maistuu epämiellyttävällä tavalla läpi. Pitäisi melkein järjestää sokkotesti, jossa toisena osapuolena olisi vanha kunnon kossuvissy. Koska Kupla on kuitenkin tarkoitettu sekoituksien pohjaksi päätin itsekin tehdä kolme erilaista makumatkaa. Ensimmäisenä lennätin itseni sitruunan voimalla jonnekin kauas tropiikkiin. Ei mitään kummallista, mutta sitruunatiiviste peittää Kuplan täysin. Siitä pisteet. Toinen testi oli Marlin glögitiiviste, jonka seurauksena syntyi kauniin verenpunaista juomaa. Olin siirtynyt suoraan Transilvaniaan sumun, linnojen ja drakulan pariin. Hieman hassun makuista juomaa, mutta ei varsinaisesti pahaa. Lopuksi oli aika palata suomeen ja mennä jopa astetta syvemmälle, suoraan juurille. Tyrnimehu kiidätti heiveröisen mieleni shamanistiselle matkalle entisaikojen pakanariitteihin, jossa noitarumpua lyödään luunpalalla savuisessa kodassa. Tyrnimehu on sanoinkuvaamattoman jyrkkää tavaraa ja juoma karkaa kaikkien arvosteluasteikkojen ja adjektiivien ulkopuolelle. Kokeilkaa jos uskallatte!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	*

H4 - Buxton Spa

Suolakivilamppu tukee SPA-tunnelmaa ja puhdistaa ilmaa

Tilavuus:	330 ml
Alkoholi:	4,1%
Valmistusmaa:	Suuri Britannia
Taustat / historia:	Yleensä panimon kuin panimon sivut ovat kuin suoraan Muhammad Sa’id al-Sahhafin kädestä, joka vastasi erittäin korkealentoisesta ja värikkäästä "tiedottamisesta" milleniumin alun Irakissa. Tiedotusministerin pestiä hoitava Said väitti televisiossa 7. huhtikuuta 2003, ettei Bagdadissa ole amerikkalaisia joukkoja, että amerikkalaiset sotilaat tekevät joukolla itsemurhia Bagdadin porteilla vaikka Bagdad kukistui kaksi päivää myöhemmin. No, tätä korttia, tai edes malitillisempaa versiota Buxton Brewery ei ole käyttänyt hyväkseen. Sivut ovat täysin mitäänsanomattomat eikä lafkasta eikä liioin oluesta kerrota käytännössä mitään tähdellistä. Myöskään googlen kaikkivoipat lonkerot eivät paljastaneet yhtikäsmitään. Tältä pohjalta syntyy vahva bulk-fiilis.
Vapaa kuvaus:	Omasta kakkosestani ja kalenterin nelosesta esiin ilmestyi jälleen ale. Se onkin ollut trendikäs valinta jo joidenkin vuosien ajan. Niin innoissani olin taas luukun avautumisesta, että etiketin pieni präntti meni ohi. Siinä kehotettiin jättämään liejut pohjalle, mutta vanhana Old Rosien fanina en olisi varmaan kehotusta edes noudattanutkaan ja ehdin sekoittaa tuotteen hörppimällä sitä suoraan pullon yläosassa sijaitsevasta aukosta. Ooooh sanon minä. Tätä ei olisi Lobusteri varmaankaan saanut kurkustaan alas, sen verran äpäkän hapanta on Buxton SPA. Hapokkuus on toinen vallitseva ominaisuus enkä usko, että Cola-Olli olisi selviynyt tästäkään pullosta voittajana. Kun yhtälöön tuodaan vielä kolmas muuttuja, joka on herkkä kuohuvuus, alkaa juominen olla jo jonkin verran haastavaa. 330 ml pullo oli juuri sopiva määrä tätä väkevää lientä, jota onneksi leikkaa kevyt trooppinen hedelmäisyys. Buxton SPA on haastavaa kamaa, mutta ihan positiivisessa hengessä. Happamuus kuitenkin jättää sen keskikastiin. P.S. Tämän kuukauden kierto on seuraava: Jamppa -> Lobusteri -> Hege -> Jamppa jne.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	***

H1 - Amerikan serkku

Minulla on ilo ja kunnia korkata kymmenvuotiskalenterin ensimmäinen luukku! Merkkivuoden lisäksi historiaa tehdään myös toisella saralla: kalenterin rajusta perusluonteesta johtuen koskaan ei aiemmin ole kalenteria saatu hoidettua kahtena peräkkäisenä vuotena putkeen. Asiassa on selvästi auttanut nk. kevennetty palvelus eli sen sijaan, että jokaisella olisi 24 pulloa, tulee pullojen yhteismääräksi 24. Tässä tapauksessa kahdeksan pulloa per feissi. Nytkin kalenteriin piti värvätä uusi kirjoittaja, jotta vakionaamojen maksat ei rasvoitu liikaa.

Tilavuus:	50 cl
Alkoholi:	4,5%
Valmistusmaa:	Suomi
Taustat / historia:	Luukun käärimiseen ei ollut käytetty rahvaanomaista sanomalehtipaperia vaan mitä hienointa aikakausilehtipaperia, jota oli vielä koristeltu uniikeilla piirroksilla. Pienen kääreen närsimisen jälkeen pullo oli edessäni. Etiketti oli painettu suoraan lasiin ja heti kävi selväksi että kyseessä on kotimainen, mutta jenkkityylisesti humaloitu olut. Panimon nimeä yritin epätoivonvimmalla tavata, mutta huonolla menestyksellä. Kun lopulta lunttasin takaa selkokielisen käännöksen, muuttui epätoivo sekunnin murto-osassa puhtaaksi hurmioksi. Rekolan panimo! Nuoruusvuoteni Korsossa viettäneenä luulin saaneeni eteeni mitä enemmissä määrin lähioluen. Saatoin jo maistaa Hanalan joen huulillani. Tätä hurmiota ei tosin kestänyt kuin 1-2 sekuntia kun murskaava pettymys valtaa mielen kun huomasin, että kyseessä on nk. vähäisempi rekola, joka löytyy Fiskarsista. Harvoin sitä ihminen käy muutamassa sekunnissa näin rajua tunteiden kirjoa läpi. Vähäisempien rekoloiden taustoja en rupea sen enempää selvittelemään...
Vapaa kuvaus:	Marginaalipaskan majatalon eli musiikin lahjan soidessa taustalla ehdin hetken silmäillä pulloa kuvaamisen yhteydessä ja pohdiskelin siinä, että mahtaako etelävaltioille uskolliseen tyyliin serkumpi olla herkumpi. Kuten nimestä voi jo arvata hallitsee tämän juoman sielunmaisemaa HKL:n bussikuskimainen karaktääri eli happamuus, ei onneksi kuitenkaan liiallinen vaan Kreivi Splattensteinin sanoin: "juuri sopivaa". Ennakko-odotuksena oli hieman makeampi tuote ja uskon sokerin pihtauksen seurauksena suutuntuman saaneen tiettyä keveyttä, ehkä jopa saippuavaahtomaisuutta. Ensimmäisestä luukusta paljastui varsin kelpo-olut, tästä on hyvä lähteä rakentamaan jatkoa.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****

H24 - Founders All Day IPA Session Ale

Singaporen pikkuintiassa IPA on kuin kotonaan

Tilavuus	33 cl
Alkoholi	4,7%
Valmistusmaa	Michigan, USA
Taustat / historia	The beer you’ve been waiting for. Keeps your taste satisfied while keeping your senses sharp. An all-day IPA naturally brewed with a complex array of malts, grains and hops. Balanced for optimal aromatics and a clean finish. The perfect reward for an honest day’s work and the ultimate companion to celebrate life’s simple pleasures.
Vapaa kuvaus	Tättäräääääääää! Minulla on ilo ja kunnia päättää vuoden 2014 kalenteri. Ilman ennakkoon ennakoimista 24. päivän luukun avasin 24.12. ja lähellä kello 24:ää. Sattumien summa ei lopu tähän vaan ennen oluen imailua olimme käyneet nauttimassa Intialaista kasvisruokaa Singaporessa. Harmi vain, että juhlallisten puitteiden jatkoksi itse juoma ei yllä samalle tasolle. Muuten tämä voisi olla ihan kelpo IPA, mutta kun otetaan IPA:n happamuus ja siihen vielä päälle jenkkiläisten pienpanimojen himokkuus reiluun humalointiin on lopputulos aavistuksen liian hapan. Ei varsinaisesti huono, mutta varsinkin nautiskelun loppupuolella happamuus rupeaa puskemaan läpi ja kyllästyttämään. Harmi. P.S. Olin valikoinut ns. peruskeppanapullon muodon viimeiseksi luukuksi, jotta mahkut siihen että saisin juoda Olvia tai muuta härmäläistä tropiikissa olisivat huipussaan, mutta aina ei vaan osu kohdilleen. Vuosi 2014 saatiin pakettiin suht´koht ajallaan, joten ennustan vuoden 2015 kymmenvuotisvedokselle valoisaa tulevaisuutta. PAM! Niin kuin aiemminkin, on kalenteri mennyt välillä taulusta ohi, mutta tarjonnut myös napakymppejäkin sekä jännittäviä ja myös sormia syyhyttäviä sekämyös aivosoluja liuottavia hetkiä. Hyvää joulua, god jul from Langkawi, Malesia!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	**

H18 - Chivas Regal 12y

Viskiä ei sovi nautiskella jääkaappikylmänä

Tilavuus	5 cl
Alkoholi	40% vol.
Valmistusmaa	Scotland
Taustat / historia	Chivasin suku pyöritteli 1800-luvun jonkin sortin luksusruokakauppaa ja toimittivat eineitä jopa kuningatar Victorialle. Pulossa seisova luku 1801 viittaa tähän kauppaan eikä todellakaan viskiin, mutta se on ennenkin nähty, että markkinointinaiset ja -miehet eivät keinoja kaihda kun jalojuomiin keksitään vuosilukuja. Jossain matkan varrella brenkku rupesi kiinnostamaan ja viskituotanto potkaistiin käyntiin. Kotikemistihenkisinä tyyppeinä tislettä ei voinut jättää rauhaan vaan läträämään oli päästävä vielä panemisen jälkeenkin. He tulivat tunnetuksi nimenomaan premium-tasoisista sekaviskeitä (googlen mukaan olen kolmas, joka käyttää tätä termiä). Chivas Regal syntyi kun Chivasin veljekset haistoivat rahan jenkkilän suunnalla. Siellä oli homma todella kovassa nousussa ja sen ajan jupit vaativat kaikkea törkeän kallista. Niinpä Chivasit launchasivat Chivas Regalin ja se porskutti nousukiidossa kunnes uudenlaiset ajatussuuntaukset hallinnossa 1920 luvulla muuttivat amerikkalaisten kulutustottumuksia. Loppu onkin historiaa... Äkkiarvaamatta voisi luulla, että 12 vuotias on tislaamon premium-sarjan tuotteita. Mutta ei, perusjuomat ovat 12 18 ja 25 vuotiaat ja lisäksi on muutama spessumalli.
Vapaa kuvaus	SEIS! VAARANTAVA VIRHE! Olin ihan helvetin nollilla seuratessani SOP:ia orjallisesti ja kaikki luukut olivat jääkaapissa niin kuin kuuluikin. Olihan se aivan selvä, että noin pienissä kääreissä ei voi olla mitään jääkaappikylmänä nautittavaa. Kun korkki paljastui ja rupesin tihrustamaan tekstejä näytti se jostain kumman syystä aivan kyrilliseltä. Itse pullon paljastuessa ei tarvinnut itseään piiskata hymyyn nk. "Zadarin metodin" avulla. Mutta juoma oli epämiellyttävän kylmää. Halusin pelata varman päälle ja "BDSM Starter Kit"-hengessä kidutin itseäni odottelemalla piinallisen kauan ennen korkkaamista. Tuoksu on pehmeän turpeinen ja jopa toffeearominen. Juoman miellyttävä väri tukee tuoksua väkevällä tavalla. Kun himokkaana lipova kieli kohtaa 12 vuotiaan ei vastassa ole samettinen pehmeys niin kuin voisi olettaa ja odottaa, ehkä jopa fantasioida. Kielen päätä kirvelee sukupuolitautimisen ikävällä tavalla (isoilta pojilta olen kuullut juttuja...) eikä muutamien vesitippojen lisääminen häivytä oiretta. Vähän sama fiilis kun voi kiwien syömisestä tulla. Jonkin verran kirvelee myös kurkussa. Sama juttu on satunnaisesti joidenkin muidenkin elämän vesien kanssa. No mutta jos unohdetaan nuo kiusalliset oireet niin kyseessä on muuten mitä mainoin sekaviski, pehmeä ja tasapainoinen, ei varsinaisesti mikään talousviski vaikka sekoite onkin. Tämähän ei kai ole mikään edelleen sekoitettavaksi tarkoitettu tuote, mutta päätin raiskata lopun Fever-Treen Ginger Beerin kanssa. Viski katosi ärjyn inkiväärin alle, mutta lopputuloksena jälleen hyvän makuinen, jopa mausteinen juoma.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [ ] Ilman oireita kyllä [X]
Tähdet:	***½

H14 - Savanna Dry

Tilavuus	330 ml
Alkoholi	5,0% vol.
Alkuperämaa	Etelä-afrikka
Valmistusmaa	Belgia
Taustat / historia	Kovasti mainostavat, että olivat etelä-afrikan ensimmäinen lasipullossa myyty siideri (est 1996) ja että omput tulee suoraan Elginin pelloilta. Wiki vaikuttaa samaan tapaan heidän omin likaisin (ei todellakaan rehellisessä peltotyössä likaantuneet) pikkukätösin tehtailemalta kuin Happy Joe siiderin kanssa saatiin todeta. Kun visitoin valmistajan sivuilla purskahdin nauruun keksitystä sloganista joka löi silmille jo googlessa: "it´s dry, but you can drink it" :D Ja mikä parasta, siideri ei sisällä: gluteenia, äyriäisiä, pähkinöitä, selleriä, sinappia, seesaminsiemeniä, lesitiiniä, munaa, kalaa tai kaseiinia. Minulla onkin aina ollut suuria vaikeuksia löytää siideriä missä ei ole jotain näistä tyypillisistä siiderin valmistusaineista. Alkon sivuilta ei usein mitään merkittävää tai mielenkiintoista selviä, mutta raaka-ainelista on hyvin paljastava: Omenasiideri, glukoosisiirappi, omenamehutiiviste, luontainen omena-aromi, hiilihappo, sitruunahappo, vesi. Ensimmäinen ainesosa lienee pohjois-amerikassa käytetty termi "apple cider", jolla viitataan enemmänkin jonkin sortin tuorepuristettuun omenamehuun kuin siideriin.
Vapaa kuvaus	Auksi silmäilin pulloa optimistisena. Etelä-afrikkalainen siideri olikin jo tuttu asia ja siitä oli varsin hyviä, mutta samaan aikaan hataria muistikuvia. Vuosituhannen alussa ainakin ruotsinlaivoilla myytiin Hardy´s nimistä tuotetta. Tutustumista etelä-afrikkalalaiseen siiderikulttuuriin vuonna 2004 Täältäkö löytyy se viidakon tuoksu, mietin ennen korkkaamista. Kun Savannan vääntää auki ja nuuhkaisee, selviää hyvin selvästi valmistusaineissa mainittu omenamehutiiviste. Tuoksu on pahaenteisen golden capmäinen eikä makukaan ole mitenkään ihmeellinen. Omenainen kyllä, mutta konsentraatin tuoma pahuus puskee esiin. Vahvat viitteet itäblokin saastaisesta tehtaan piipusta. Hiilihapot ovat varsin hillityt ja niiden puute tukee mehukattimaista olemusta. Pullon loppupuolella maussa oli havaittavissa yllättäen jopa tiettyä vetisyyttä. Jos jotain hyvää pitää keksiä niin tämän makuinen mehusiideri voisi helposti olla paljon makeampikin, mutta silloin juominen olisi mahdotonta. Nytkin ollaan rajoilla. Omenamehun tekeminen tiivisteeksi tai omenaviiniksi (sekin varmaan tiivisteestä) täytyy olla huomattavan kustannustehokas tapa tehdä siiderijuomia koska kaikki halvimmat ja huonoimmat tehdään juurikin niin. Savannaankaan ei ole käsittääkseni käytetty muuta kuin oikeita omenoita, mutta tuotantoinsinöörien juonet, monimutkaiset tehdasprosessit ja pääomasijoittajat onnistuvat pilaamaan tämänkin tuotteen.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	**

Toisaalla Savannan pr-jengi mainostaa rinta rottingilla, että he olivat ensimmäinen firma, joka myi tuotteitaan pulloissa niin kuin pitääkin. Mutta ainahan oikea käsi ei tiedä missä vasen huitelee:

H13 - Mongozo Premium Pilsner

Tilavuus	0,33 l
Alkoholi	5%
Maa	Belgia
Taustat / historia	Ah, mikä harvinainen tilaisuus päästä lainaamaan asijantuintijan lausuntoa vuodelta 2007: "Menee Mongozo banaanioluen (so fair, so good) kanssa aikalailla samaan hämy-oluiden kategoriaan, joita tehdään pääasiassa niiden hämyisyyden vuoksi." Panimo on siis tullut aiemmin paremmin tunnetuksi tässä blogissa mm. banaanioluesta kuin ns. normaalista panoksesta. Alkokin sen tietää: "Mongozo on afrikkalaisen chokwe-heimon kieltä ja tarkoittaa "kippis". Mongozo on olutmerkki, johon kuuluu monia eksoottisillä hedelmillä maustettuja oluita."
Vapaa kuvaus	Kuten jo aiemmista luukuista onkin käynyt ilmi, suoritettiin Jampan tiluksilla "yhteislaukaus" varsin lihallisissa ja aistikkaissa tunnelmissa. Itselläni kapaloista paljastui Mongozo, jonka etiketin vehreys herätti kysymyksiä. Heti rupesin silmä kovana tihrustamaan, että millä hämyaineksella tämä on maustettu, ehkä kurkulla, ruoholla tai "ruoholla"... Mutta yllätys oli suuri kun kävi ilmi, että kyseessä on aivan normaali pilsner. Vaikka olin juoman puhtauden etiketistä jo todennut oli ensipuraisussa silti pientä jännitystä siitä hyökkääkö jokin hämymaku esiin. Mutta ei, Mongozo on ihan vain normaalia ööliä. Pilsnerille ominaiseen tapaa on humalaa hulautettu käymissammioon vähän reilummalla kädellä, mutta ei niin rajusti kuin esim. lajityypin kantaisässä Urquelissa. Mongozo on mukava, saunomiseen hyvin sopiva, tasapainoinen pilsner. Ei sinänsä mitenkään erityisen luonteikas yksilö, mutta sitä ei aina niin kaipaakkaan. Sanoisin jopa, että ainesta "keskikastin voittajaksi". Juoma ei maulla niin paljon erotu massasta, mutta gluteenittomuus, luomuus ja fairtrade nostaa juoman kiinnostavuutta tietyissä tiedostavissa piireissä. Loppuun voidaan todeta: "so fair, so good".
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	***½

H9 - Stadin Panimo American Barley Wine

Tilavuus	0,33 l
Alkoholi	ALK 8,0 TIL.-%
IBU	60
Maa	Hesa
Taustat / historia	"Stadin Panimon pitkään kypsytetyssä, täyteläisen maltaisessa vaaleassa ohraviinioluessa on amerikkalaisten käpyhumalten runsas aromi sekä katkera maku. Käsintehty, hopback-aromihumaloitu ja pullokäyvä täysmallaspintahiivaolut." Etiketissä "Barely Wine" herättää varmasti suuressa yleisössä mielenkiintoa, mutta valitettavasti se ei liity oikeastaan mitenkään muuten viiniin kuin, että voltteja on saman suuntaisesti. Selkokielisesti ilmaistuna kyseessä on vahva ale ja "american" viittaa roimaan jenkkityyliseen humalointiin. No tietysti pulossa parantuminen on joillekin viineille tyypillinen ominaisuus.
Vapaa kuvaus	Olin täysin ekstaasin vallassa (en kirjaimellisesti) saadessani feissin eteen Stadin Panimon tuotteen. Kalenteri oli omalta osaltani alkanut saman panimon erinomaisissa viiden tähden tunnelmissa, joten oli syytä olettaa linjan jatkuvan yhtä kunniakkaissa merkeissä. Vaan eipä ole luulo tiedon väärti. Ensisiemauksella mielen valtaa kauhistuminen mielettömästä karvaudesta ja happamuudesta, joka on etiketissä mainittujen  käpyhumalten syytä. Periaatteessa tässä olisi vaikka mitä hienoja hedelmäisiä ja meripihkaisia aromeja, mutta kaiken pilaa täysin käsistä lähtenyt humalointi. Kyseessä on periaatteessa sama tilanne kuin yrittäisi nautiskella kivisuunissa huolella tehtyä ja buffalomozzarellalla aateloitua margherita pizzaa, mutta samaan aikaan ravitsemusliikkeen FSB-henkinen järjestyksenvalvoja suihkuttaa OC:ta suoraan feissiin. Eihän niin voi mitään nauttia!
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	*½

H6 - Puls Tume Lager

Tilavuus	0,5 l
Alkoholi	5,0% vol.
Maa	Eesti
Taustat / historia	Takaetiketti: "Mahedamaitseline kerge tume õlu. Sellele õllele on iseloomulik tagasihoidlikult karamelline maitse, mis pehmendab õlle mõõdukat humalakibedust. Sisaldab odralinnaseid."Firman logo vaikutti jotenkin todella tutulta. Hetken juomaa nautiskeltuani tajusin yhtäläisyyden. Irlannin Bulmersia (älkää sekoittako suuren britannian Bulmeriin) tuottava firma on H.P. Bulmer ja Pulsia tuottava on H.F. Puls. Logot ovat todella saman tyylisiä kaunokirjoitustyyliltään. Yritin googlata onko molempien taustalla jonkin pirullinen holding yhtiö, mutta viitteitä tästä ei löytynyt. Kovin paljon infoa firmasta ei löytynyt, mutta teoksesta, joka varmasti kaikilla tämän blogin kirjoittajilla on hyllyssä, "The Global Brewery Industry" löytyi muutama maininta luvusta "The Estonian beer market": "In the 2000s key events related to the Viru brewery have concerned the introduction of large 1.5 litre PET (plastic) bottles to the Estonian market in 2003 and later acquisition of the HF Puls trademark and licence to produce gourmet for the parent company Harboes Bryggeri. The Pärnu brewery introduced a new beer brand, Puls, in 2005. Based on the succes of the beer brand, the name of the company was also changed to Puls brewery in 2006. Due to decreasing sales, Viru brewery acquired the HF Puls trademark in 2008 and the production of beers was transferred in the same year from Pärnu to the Viru brewery (HF Puls 2012)."
Vapaa kuvaus	Eestiläisistä vientituotteista ensimmäisenä mieleeen tulee rakennustyömies, mutta näköjään sieltä on saatu uitettua muutakin lahden tälle puolelle. Huikkaa ottaessa ensimmäisenä suussa aktivoituvat makeutta aistivat reseptorit ja nousevat jopa hieman takajaloilleen koska Puls on todella selkeästi makea. Toisena huomattavaksi karaktääriksi ja tasoittavaksi tekijäksi nousee yllättävän voimakas hiilihappo, jonka sokerisuus kuitenkin taltuttaa pian. Muilta osin kokemus on hyvin tyyppillinen "dark lager" tyyppisille oluille; hieman paahteinen ja mukavan pehmoinen. Joka kerta lasin noustessa huulille makeus nousee pinnalle ja se häiritsee nautintoa loppuun saakka. Puls toimisi ehkä parhaiten jälkiruokajuomana jonkin jämäkästi maustetun, mutta ei yleettömän raskaan ruoan jälkeen.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [X]
Tähdet:	**

H4 - Budweiser

Tilavuus	330 ml / 33 cl
Alkoholi	5.0% Vol.
Alkuperämaa	Amerikan yhdysvallat - "land of the free and the home of the brave"
Valmistusmaa	Iso-Britannia
Taustat / historia	King of Beers® " This is the famous Budweiser beer. We know of no brand produced by any other brewer which costs so much to brew and age. Our exclusive Beechwood Aging produces a taste, a smoothness, and a drinkability you will find in no other beer at any price."
Vapaa kuvaus	Luukku numero kahdesta ilmestyi eteeni Budweiser ja heti feissi kirkastui; tämäkö on sitä tarunhohtoista "budia", jota punavihreässä kuplassa jengi vetää hulluna. Sinänsä outoa koska niillä kulmilla amerikan ihannointi on minimitasoilla. Korkkasin pullon oitis ja rupesin nauttimaan sitä innolla, olihan vielä viikonloppu eli juuri budin kulta-aikaa.   Ensipuraisu on yllättävän vetinen, joka pistää ihmettelemään koska tottumattomilla käyttäjillä voi kuulemma olla aluksi ongelmia pitää juomaa sisällä niin kauan että se ehtii vaikuttaa. Itsellä hissipoika pysyi tiukasti aloillaan. Pidemmälle viety imailu tasoitti vetisyyttä jonkin verran. Suutuntuma on jollain tapaa erityisen kuohkea olematta kuitenkaan kuohuva. Yleisesti ottaen maku on, ehkä kiitos riisin, pehmeä, leveä ja tasapainoinen. Humala ei pääse pääliköimään eikä oikein mikään muukaan erityispiirre nouse esiin. Etiketissä mainittu hyvä juotavuus on totta, mutta kääntöpuolena Budia vaivaa tietty persoonattomuus. Menee samaan sarjaan muiden "helleoluiden" kanssa: "ihan jees". Mitään budille tyypillisiä erikoisvaikutuksia en ainakaan yhden pullon voimalla saanut esiin...
Ostaisin itse:	KYLLÄ [ ] EI [ ] KUUMANA KESÄPÄIVÄNÄ [X]
Tähdet:	**½

H1 - Stadin Panimo Ultimator

Turha mennä merta edemmäksi...

Tilavuus	330 ml
Alkoholi	8,0%
Maa	Stadi
Vapaa kuvaus	Mahtava sattuma, että päivänä, jona juhlistamme kukin tahollamme suomen itsepäisyyttä, luukusta ilmaantuu kotimainen olut. Tuotantomaan ohella nimi herättää kunnioitusta. Ultimator on lienee paras nimi oluelle samaan tapaan kuin Nuclear Führer on bändille! Tyyppinä tuplapukki herätti heti kättelyssä pelonsekaista kunnioitusta koska jo prosentteja tiiraamatta tiesin, että tämä tulee vaikuttamaan tajuntaan vakavalla tavalla. En oikeastaan edes muistanut mitä tuplapukin tulisi olla, mutta nolaan tässä julkisesti itseni koska sokkotestissä olisin voinut vaikka vannoa, että kyseessä on jonkin tyyppinen ale. Maku on samettisen pehmeä ja makeahko, sopivan hapan ja katkera eli juuri sopivaa tavaraa stadilaiselle tuffikselle! Koska pidän suuresti aleista, ja näköjään myös tuplapukeista, on ilo rikkoa viiden vuoden yksinäisyys viidellä tähdellä.
Taustat / historia	Stadin panimo toimii Suvilahdessa eli kyseessä on mitä väkevimmällä tavalla lähiolut. Toivoa saattaa, että se ei ole kiertänyt jossain kaukana inexin logistiikan kautta. Panimo kerskailee etiketissä, samaan tapaa kuin karkeaääniset äijät Korson paikallisissa, panneensa olemassa olonsa aika jo yli 500 erilaista yksilöä. Bock on voimakas pohjahiivaolut ja peräisin Saksalaisesta Einbeckin kaupungista. Ja kun kyseessä on tuplapukki, viitataan tällä siihen, että alkuperäinen pukki on jäänyt toiseksi tämän uuden ja väkevämmän version taakse.
Ostaisinko	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet	*****

H24 - Sinebrychoff Jouluolut

Tilavuus	33 cl
Alkoholi	6,0%
Maa	Suomi
Taustat / historia	Edesmennyt olutguru Michael Jackson määritteli Suuressa Olutkirjassaan (Gummerus 1991) Sinebrychoffin Jouluoluen näin: "Jouluolut on väriltään kullanruskean punainen, rakenteeltaan tiukan keskivahva, maultaan puhdas. Siinä on mukava yhdistelmä mallasmaisuutta ja pehmeää humalan karaktääriä". Saazer-humala antaa mahonginväriselle oluelle hienostuneen aromin.
Vapaa kuvaus	Silmäni laajentuivat kauhusta kun vika luukku oli keskaria ja joulusellaista. Yleensähän tämän tyyppiset litkut ovat aivan luokattomia oman muistikuvani mukaan. Onko tämä jotain sairasta huumoria kun korkissa ja kaulassa vielä toivotetaan hyvää joulua. Tekee mieli toivottaa luukun antajalle pahaa joulua. Onni onnettomuudessa ja onneksi joulun kliimaksi on jo ohi ja ollaan jo joulupäivässä. Tarkempi tarkastelu paljastaa että kyseessä onkin entisen IV-veroluokan vahvuista olutta eli tilavuusprosentti on niinkin korkea kuin 6,0%. Siitä ennakkoplussat. Tuoksu on maltainen ja humalainen. Ensipuraisu osoittaa heti että pelot olivat turhia. Maku on takakannen lupausten mukaan pehmeä ja täyteläinen, eikä juomaa ole rankaloitu humalalla liiaksi vaikka tuoksu antoi viitteitä siihen suuntaan. Maussa on mielyttävä paahteisuus ja aavistus makeutta, jota humalan tuoma kevyt kitkeryys sekä hiilihappoisuus leikkaavat mukavasti. Oli ihan pakko kaataa tilkka lasiin, että juoman väri ja lopullinen olemus selviävät, vaikka muuten joinkin jouluoluen pullosta. Oliko luukun ostajalle käynyt moka kun sisältö olikin laadukasta tavaraa? Hyvin varmasti kyllä. Toivotan Jampalle ja Stindelle pahaa joulua. Olette rikkoneet velvollisuutenne joulukalenterin pyhiä periaatteita vastaan. Isänmaanne, Alko, minä, eikä kukaan muukaan kaipaa enää teitä. Tehkää palvelus ja muuttakaa vaikka ruotsiin.
Ostaisin itse:	KYLLÄ [X] EI [ ]
Tähdet:	****