| vapaa kuvaus | Stallhagenin ilmestyminen kiinnostuneiden silmieni eteen herätti kahdenlaisia tunteita. Standardin mukainen "keppanapullo" ei luvannut mitään järin ihmeellistä, mutta taas etiketissä seisovat hand made, slow beer, dunkles jne. lupasivat hyvää. Etukanneessa oleva jokin ruotsinkielinen kehu oluen tummuudesta (tai mistä minä tiedän kun olen melkein jokaisen ruotsinkielisen sanan unohtanut) herätti vielä epäilyksiä, että kyseinen yksilö olisi kiikutettu suoraa päätä Tukholmasta, jossa Stinde taannoin suoritti väkivaltaista tiedustelua vihollisen selustassa.
Mutta itse eritteen kimppuun. Lasiin kaataminen paljastaa tumman ruskean, lähes mustan värin ja harmistuin kovasti, että kaikki kamerat ovat töissä, joten juoman kauniista väristä en saa kuvaa. Kuvitelkaa nestemäinen mämmi lasiin olemattomalla vaahdolla. Ensimmäisenä tajuntaan pajahti reilu paahteisuus ja erittäin mielyttävän leveä sellainen. Vähän villimmällä päällä voisin puhua jopa kahvin ja suklaan vivahteistakin. Paahteisuuden voisi kuvitella menevän helposti yli ja palaneen puolelle, mutta niin ei toki ole nyt käynyt. Juoma on myös varsin ansiokkaasti humaloitu, juuri sopivan paljon tuomaan särmää ja happamutta leveän paahteisuuden rinnalle. Pientä makeutta on, mutta se on kovin luonnollista tummille juomille, teorian voi jokainen testata esim. salmarilla. Takaetiketissä seisoi selvää Suomea ja kuvitelmat juoman tuomisesta kauempaa kuin paikallisesta Alkosta haihtuivat taivaan tuuliin. Etukannen ruotsi ja takaetiketin suomi eivät voi johtaa mihinkään muualle kuin, arvasitte toivottavasti oikein, Ahvenanmaalle! Täytyy kyllä antaa täysi tunnustus Ålands Bryggerille ja Marco Hackerille. Juoma on erittäin hienosti tasapainossa. |
